Aivot eivät ajattele

2 MIN

Hauskasti nimetty tietokirja Mieleni minut tekevi on psykologi Pekka Järvisen kritiikkiä neurobiologista ihmiskäsitystä vastaan. Teoksen alkupuolella hän arvostelee muodikasta aivopuhetta, jossa aivot eristetään ikään kuin itsenäiseksi toimijaksi. Mikä on ihmisen rooli, jos aivot ”tekevät päätöksiä”, ”kokoontuvat yhteen” ja ”tuottavat käyttäjälleen onnellisuutta”?

”Näkemykseni on, että aivot eivät ajattele eikä niillä ole mielipiteitä”, Järvinen vinoilee.

Kirjan ydinajatus on, että ihminen pystyy mielensä avulla hallitsemaan niin elimistönsä kuin ympäristön vaikutusta. Tämän todistavat esimerkiksi tutkimukset, joissa edes adrenaliinipistos ja aggressiivisuutta ruokkiva koetilanne yhdessä eivät aiheuta koehenkilöissä kiihtymystä, mikäli heillä on etukäteistieto heille annetun ”vitamiinivalmisteen” vaikutuksesta elimistöön.

Kokemukset eivät siis kirjoittajan mukaan ole vain luonnontieteellisiä ilmiöitä – siksi tarvitaan psykologiaa. Itsetutkiskelun, itseymmärryksen syventämisen ja tunnetaitojen kehittämisen apuna Järvinen kannattaa myös psykoterapiaa. Sen sijaan neuropuhe saattaa hänen mielestään ohjata ihmisiä ulkoistamaan tuntemuksensa, jolloin kyky sietää ja käsitellä elämän vastoinkäymisiä ja stressiä heikkenee.

Kirjaa lukiessa tulee mieleen, tarvitseeko psykologinen lähestymistapa todella ”kunnianpalautusta ihmisyyttä kutistavaa aivopuhetta vastaan”. Onhan psykologisoiva puhe- ja ajattelutapa yhtä lailla muodissa: työpaikan ongelmien korjaamisen sijaan työntekijät passitetaan työpsykologille, ja mistä tahansa ikävistä tunteista ja arkisistakin vastoinkäymisistä puhutaan traumoina.

Viihdyttävän saivartelun ja piikittelyn ansiosta alkupuoli on joka tapauksessa mieluisaa luettavaa. Puolivälin jälkeen fokus herpaantuu: Järvinen kirjoittaa mielestä ja psykologiasta vähän sitä ja tätä. Mieleni minut tekevi käsittelee muun muassa narsismia, kärsivällisyyden puutetta, kateutta­ ja pahuutta.

Vaikka näkökulma on lavea, teksti on helposti seurattavaa ja havainnollista. Mieleen jää erityisesti kiinnostava ajatus ”laajentuneesta mielestä”. Teorian mukaan ihmismieli ei rajoitu vain ihmisen omaan ruumiiseen. Asuinympäristön, työn ja läheisten ihmisten kaltaiset mielen ulkopuoliset seikat ovat tavallaan osa yksilön mieltä ja minuutta. Tästä syystä mahdollisuus asua kotonaan vahvistaa vanhuksen, etenkin muistisairaan potilaan kognitiivisia kykyjä: omat tavarat niihin kytkeytyvine muistoineen tukevat paitsi arjessa pärjäämistä myös minuuden eheyttä. 

Pekka Järvinen: Mieleni minut tekevi. Kohti ihmisen itseymmärrystä. 406 sivua. Teos, 2025.