Painajaisista totta
Pimeänkutojat vievät sielusi pala palalta.
Uni on kirjallisuudessa helppo kerrontaratkaisu. Unessa voi laittaa tapahtumaan mitä vain. Kirjailija Minna Roininen on ottanut mahdollisuudesta kaiken irti ja perustanut romaaninsa Pimeänkutojat unessa tapahtuvan pahan ja pelottavan selättämiseen. Lukijan tehtävä salapoliisina ei ole helppo, sillä unessa eivät valvemaailman lait päde.
Painajaisia näkevät Pimeänkutojissa Alma ja Simon, aviopari, jonka arkielämäkin on painostavuudessaan luisua jo painajaisen puolelle. Alma miettii avioeroa, mutta sairautensa vuoksi hän on riippuvainen Simonista. Parisuhde ei toimi, mutta vielä kurjempaan suuntaan mennään, kun kumpikaan ei uskalla nukkua painajaisten vuoksi. Toisesta ei löydy apua.
Simon on nähnyt painajaisia lapsesta saakka, mutta erikoisella tavalla samat kuvat autiosta ostoskeskuksesta ja siellä piileksivistä olioista alkavat vyöryä Almankin uniin. Säksättävät oliot ovat pimeänkutojia. Ne vievät unennäkijän sielusta palan kerrallaan, tappaen hitaasti ja kauhealla tavalla.
Roininen on kertojana tyyliltään sukua Pasi Ilmari Jääskeläisen tuotannolle. Maagisen realismin puolelta kertomus liukuu kuitenkin rohkeasti kauhufantasian puolelle. Pimeänkutojat tosin myös kyseenalaistaa, mikä kirjallisuudessa tai todellisuudessa on realismia, maagista realismia tai mielikuvituksen fantasiaa. Uni ei ole mukana kerronnan helppouden vuoksi vaan syvällisenä osana ihmismieltä.
