Komedia luottaa­ yleisöön

teatteri
Teksti
Markus Ånäs
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Näytelmä ei voisi alkaa paremmin. Pihl­a V­iitala sanoo kaikista näyttelijöistä ihanimmin vahvistavan myöntösanan ”joo”, ja tekee sen jo ensi het­killä T­eatteri Jurkassa.

Com-passion on kokonaisuudessaan Viitalan hienovireisen työn kannattelema. Tuntuu, että näyttelijä on omimmillaan intiimissä, pienessä huone­teatterissa. Jurkassa katsoja on paikoin liki kiinni näyttelijässä, eikä Viitalan ylähuulen ilmeikkyyttä voi olla ihastelematta.

Matti Pellonpää tuli tunnetuksi vähäeleisestä näyttelemisestä. Viitala on saman tyylin edustaja, jonka pienet kasvonliikkeet välittävät erilaisia tunnetiloja.

Com-passion on mainion kirjailijan Aina Bergrothin episodi­näytelmä miehen ja naisen parisuhteen kipinöivistä hetkistä. Kohtausten lähtökohtana ovat arkiset tilanteet, joita tunne alkaa hallita. Näytelmä tutkii, miten viha, inho, rak­kaus, halu ja häpeä ilmenevät.

Com-passion on rakennettu kuin novellikokoelma. Ensimmäisessä kohtauksessa Juuso Timosen esittämä mies saapuu taidegalleriaan, jossa nais­taiteilija päivystää. Jokin kenties alkaa.

Seuraavaksi lähdetään kurkistamaan naisen pari- ja irtosuhdehistoriaan välähdyksenomaisten kohtausten kautta. Ne ovat arkisia mutta herkullisia. Karikatyyrit ovat tunnistettavia.

Keskustelupalstalla sovitut anonyymit treffit sotkeentuvat seksuaalisten alakulttuurien käsiteviidakkoon. Mies haluaa vain iloitella eikä tehdä lapsi­a. Rauhanajan palveluksesta vapautettu ei edes reagoi ero­keskusteluun vajottuaan syvälle sotapsykoosiin.

Jos Viitala tekee hienovireistä näyttelijäntyötä, Timoselle jää tilaa isommille elkeille. Naisen osa Com-passionissa on usein tulla jyrätyksi, minkä jälkeen vaihtoehdot ovat sopeutuminen tai lähteminen. Miehet ovat lähinnä nössöjä tai törkimyksiä.

Komedian ei tarvitse olla suurieleistä, jos uskalletaan luottaa yleisöön, kuten Bergroth ja ohjaaja Tuomas Parkkinen tekevät. Näytelmä leikkaa vauhdikkaasti hersyvästä kohtauksesta toiseen. Minimalistinen, tiivistetty ilmaisu tuo mieleen Kjell Askildsenin novellit.

Com-passionissa ei ole väliaikaa. Yhden naisen seikkailut ihmis­suhderintamalla saadaan käsiteltyä reilussa tunnissa. 

Aina Bergroth, Tuomas Parkkinen: Com-passion. Teatteri Jurkka (Vironkatu 7, ­Helsinki)­ 4. toukokuuta asti.