Arvio: Petri Kumelan kitaralevyn esityksiltä ei voisi enempää toivoa
In Strange Company tarjoaa kiehtovaa taituruutta.
Kitaristi Petri Kumelan nykymusiikkilevyllä kitara seikkailee mystisen tummasävyisissä merkeissä muiden soitinten seurassa. Ohjelmaidea on kiehtova ja toimiva.
Unkarilainen György Kurtág (s. 1926) on hienostuneiden miniatyyrien säveltäjämestari. Neliosainen A Kis Csáva (Pieni kiipeli, 1978) kitaralle, pikkolohuilulle ja pasuunalle yhdistää jännittäviä sointi-ideoita kristallinkirkkaisiin sävelrakenteisiin. Tapio Tuomelan (s. 1958) duossa Crisp (2011) kantele ja kitara muodostavat yhdessä arkaaissävyisesti kumisevan supersoittimen. Tuomelan musiikillinen keksintä on rikasta, mutta kappaleen eteneminen jättää hieman improvisatorisen vaikutelman.
Levyn laajin teos on amerikkalaisen George Crumbin (s. 1929) 8-osainen sekstetto Quest (1994), jossa laajennettujen soittotekniikkojen avulla luodaan selkeitä, salaperäisiä ja intensiivisiä yötunnelmia. Markus Fageruddin (s. 1961) hassusti nytkähtelevät pienet blues-henkiset kitara–bassoklarinetti -duot Bluesoresque I–III (2013) on sijoitettu alku- ja välipaloiksi muun ohjelman lomaan.
Esityksiltä ei voisi enempää toivoa. Sekä Kumela että hänen kaikki muusikkokumppaninsa ovat huippuammattilaisia, joiden soittoa leimaavat taituruus, huolellisuus, intohimoisuus ja herkkyys. Nykymusiikin esitykset näyttävät Suomessa olevan erinomaisissa käsissä.
