Arvio: Paul Austerin muistelmissa on pinnistelyn makua
Mielen maisemissa on omakohtainen kasvukertomus poikavuosilta.
Nuoren Paul Austerin sankareita olivat Thomas Alva Edison ja Sherlock Holmes sekä aikansa baseballtähdet Phil Rizzuto ja Whitey Ford.
Mielen maisemissa on omakohtainen kasvukertomus, jossa keskitytään muistelijan poikavuosiin. Auster käyttää samaa sinä-kerrontaa kuin kaksi vuotta sitten ilmestyneessä muistelmateoksessaan Talvipäiväkirja. Kirjailija ikään kuin kirjoittaa itselleen, intiimisti.
Teos on aineksiltaan moninainen. Jo Talvipäiväkirjassaan Auster lähestyi elämäänsä esimerkiksi asuinpaikkojensa kautta, mutta Mielen maisemissa hän muistelemisen lisäksi referoi laajasti kaksi itseensä vaikuttanutta elokuvaa (Mies joka kutistui ja Olen vainottu kahlekarkuri) ja kirjeenvaihtonsa Pariisista silloisen tyttöystävänsä kanssa. Teoksen päättää yli sadan mustavalkokuvan valikoima.
Talvipäiväkirja samoin kuin Austerin ja J. M. Coetzeen kirjeenvaihto julkaistiin Keltaisessa kirjastossa, mikä on kauniisti muotoiltuna sarjan brändin laajentamista, rumemmin ilmaistuna sillä rahastamista. Mielen maisemissa on rehdisti niin ulkoasultaan kuin takakannen kirjastoluokaltaankin muistelmateos, ammattikirjailijan hieman pinnistetyn oloisesti koostettuja kohtia omasta elämästä.
