Arvio: Paperittomista siirtolaisista paperisesti

Kansallisteatterin Kultainen lohikäärme kertoo paperittomista siirtolaisista paperisesti.

Kiinalais-thaimaalais-vietnamilaisen pikaruokaravintola Kultaisen lohikäärmeen keittiössä käy kuhina. Viisi aasialaista kokkia valmistaa meille tuttuja ruokia. Tiedämme annosten nimet, mutta kokit, laittomat halpatyöntekijät jäävät tuntemattomiksi. Heillä ei ole edes nimiä, paitsi viimeisellä tulijalla, kiinalaisella, jota kutsutaan Pikkuiseksi.

Koska Pikkuisella ei ole papereita, työkaverit nappaavat häneltä särkevän hampaan putkipihdeillä. Pikkuinen kuolee verenvuotoon. Hammas päätyy asiakkaan keittoon ja lopulta meren pohjaan, aivan kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. Oliko pientä kiinalaistakaan?

Ei ainakaan meille, tuntuu saksalainen näytelmäkirjailija Roland Schimmelpfenning sanovan.

Näyttelijät vaihtavat lennossa roolia ravintolan yläpuolella olevien huoneistojen seitsemäksitoista asukkaaksi. Kirjailijan käyttämä tarina sirkasta ja muurahaisesta toistaa paperittomien ja kantaväestön suhdetta.

Kankeasti liikkeelle lähtevä tarina saa sadunomaisia piirteitä. Kun työtoverit katsovat poistetun hampaan jättämää reikää Pikkuisen suussa, näkevät he tämän suvun. Meressä Pikkuinen huutoutuu hampaan läpi jonnekin, missä voi kohdata kuolleetkin sukulaisensa.