Arvio: Olavi Paavolaisen elämästä riittää tutkittavaa kahteen tietokirjaan.
Professorit H.K.Riikonen ja Panu Rajala valottavat kulttuuripersoonan eri puolia.
Tulenkantaja, esseisti, runoilija, kriitikko, tiedotusupseeri, maailmanmatkaaja, matkakirjailija, mainosmies, esteetti, radioteatterin johtaja, päiväkirjanpitäjä, alkoholisti, naistenmies. Siinä muutamia nimilappuja Olavi Paavolaiseen, vai pitäisikö sanoa Matti Kurjensaaren sanoin, ”loistavaan” Olavi Paavolaiseen.
Elämäkertureille Paavolainen on helppo ja vaikea kohde, sillä aineistoa ja tulkittavaa riittää: Paavolaisen elämä oli kirjava ja monimutkainen, ja kirjallinen tuotanto sisälsi omien teosten ja toimitustöiden lisäksi valtaisan määrän lehtiartikkeleita.
Professorit H. K. Riikonen ja Panu Rajala ovat kumpikin tahollaan ryhtyneet Paavolaisen monihaaraisen elämäntyön ja persoonan kimppuun. Riikosen teos on erinomaisen luettava, perinpohjainen ja asiallinen tutkimus Paavolaisen kirjallisesta ja julkisesta toiminnasta. Yksityiselämän yksityiskohdat jäävät vähemmälle huomiolle, mutta lukijalle, joka haluaa perehtyä tarkemmin Paavolaisen teosten taustoihin ja vastaanottoon, Nukuin vasta aamuyöstä on ehdoton lähdeteos.
Rajalan lähestymistapa on toisenlainen. Hänen teoksessaan Paavolaisen elämä tulee kuvatuksi sen yksityiskohdissa, ylä- ja alamäissä, naisseikkailuita ja juominkeja unohtamatta. Rajalan tulkinta ei kuitenkaan anna vaikutelmaa juoruilusta, eikä sitä olekaan. Rajala ei myöskään pelkää tuoda esiin omaa, joskus hieman kriittistäkin, näkemystään Paavolaisesta, mutta arvioille on aina perustelu –historiallinen tai psykologinen.
Olavi Paavolainen oli englantia ja ranskaa huonosti taitanut kosmopoliittti ja taidekriitikko. Hän teoksensa kuten matkakirja Kolmannen valtakunnan vieraana tai päiväkirja Synkkä yksinpuhelu saivat ristiriitaisen vastaanoton. Hän oli myös Radioteatterin toiminnan merkittävä kehittäjä. Paavolaisen elämä ansaitsee ehdottomasti nämä kaksi hienoa elämäkertaa. Niistä paljastuva ihminen oli herkästi innostuva ja lyhytjännitteinen puurtaja, ristiriitainen takinkääntäjä, jolla tuskin oli edes takkia.
