Arvio: Nymphomaniac

Nymphomaniac on filosofinen kurinpalautus ja Lars von Trierin henkilökohtaisin elokuva.

elokuvat
Teksti
Kalle Kinnunen

Provokaatioistaan tunnettu Lars von Trier kertoi edellisen elokuvansa, masennusta ja maailmanloppua kuvittavan Melancholian julkistamisen aikaan taipuneensa tuottajan painostukseen. Ohjaaja tekisi seuraavaksi Nymfomaani-nimisen seksielokuvan, mikä myy paremmin kuin ahdistus.

Tarina kuulosti vitsiltä, mutta nyt Nymphomaniac on valmis. Kevyterotiikkaa odottavien ei kannata vaivautua. Nelituntinen elokuva on älyllinen ja julma komedia elämän tarkoituksesta ja vapaan tahdon illuusiosta. Seksikohtaukset ylittävät ulkoisesti pornografian rajan, mutta kiihottaviksi niitä ei voi väittää.

Seitsemään lukuun jaettu elokuva seuraa Joe-nimisen naisen elämää lapsuudesta keski-ikään. Seksistä tulee päämäärä jo teini-iässä. Joe lähtee seikkailuihinsa uteliaisuudesta, myötätunnosta ja vallanhimosta.

Joe on ylpeä kyltymättömyydestään, joka on vertauskuva mille tahansa ihmisen pyrinnölle. Yhdynnät ja seksirituaalit vastaavat elokuvan tarinoissa erilaisia inhimillisen kanssakäynnin muotoja. Trierin tavoin Joe on toisinajattelija, joka ei voi itselleen mitään. Itseilmaisu johtaa kirjaimelliseen turpiin saamiseen.

Nymphomaniac on eräänlainen parhaat palat -kokoelma ohjaajan uralta. Aviorikoksesta tulee pakko kuin Breaking the Wavesissa. Tv-sarja Valtakunnan sairaalamiljööseen palataan kohtaamaan kuolema. Älyn ja tunteen ristiriitaa puidaan kuten Antichristissa. Joka luvussa tyylilaji vaihtuu. Kun Joe ryhtyy gangsteriksi, ottaa Trier kuin ohimennen kantaa myös talouspolitiikan libertaarivirtauksiin.