Propagandan aakkoset
Peter Pomerantsev vertaa natsipropagandaa Yhdysvaltojen, Venäjän ja Kiinan johdon puheisiin, kirjoittaa Teppo Tiilikainen.
Peter Pomerantsev vie lukijan keskelle toisen maailmansodan kiivasta propagandasotaa ja vertaa sen aikaisia menetelmiä nykyiseen disinformaatioon ja propagandaan.
Kertomus alkaa kesästä 1941. Natsi-Saksan radiolähetykset pilkkasivat liittoutuneiden joukkoja ja julistivat kolmannen valtakunnan voittoa. Samoihin aikoihin saksalaiset alkoivat kuunnella kilpailevaa lyhytaaltokanavaa, jolla oli salaperäinen nimi Gustav Siegfried Eins. Ohjelmista vastasi saksalaissyntyinen brittitoimittaja Sefton Delmer. Bedfordshiresta Lontoon liepeiltä radioidut lähetykset imitoivat tyyliltään natsien radiopropagandaa. Salaperäinen juontaja ”Der Chef” vakuutti rakastavansa Saksan armeijaa. Hän syytti natsipuolueen virkailijoita korruptiosta ja ylellisestä lomailusta Dalmatian rannikolla Britannian pommittaessa Saksan kaupunkeja.
Todellisuudessa juontaja oli saksalainen rikoskirjailija Peter Seckelmann, joka oli paennut Lontooseen 1938. Hän pyrki ohjelmissaan kylvämään eripuraa ja horjuttamaan luottamusta natseihin. Disinformaation palaset alkoivat pikku hiljaa elää Saksassa omaa elämäänsä.
Sodan edetessä Delmeristä tuli useilla eri kielillä toimineiden salaisten radioasemien verkoston johtaja. Hänen apunaan oli Berliinistä paenneita tutkijoita, taiteilijoita ja vakoojia sekä tuleva Bond-kirjailija Ian Fleming.
Peter Pomerantsev on brittiläinen toimittaja ja tutkija, joka on erikoistunut disinformaatioon ja propagandaan. Hän syntyi Kiovassa 1977. Hänen vanhempansa olivat Neuvostoliitossa toisinajattelijoita, ja perhe muutti länteen vuonna 1978.
Pomerantsev asuu nykyisin Lontoossa. Hän kuuluu tutkijaryhmään, joka dokumentoi Venäjän sotarikoksia Ukrainassa.
Lukukokemuksena teos on hieman sekava. Se kuvaa Sefton Delmerin elämää ja toimintaa, mutta kyseessä ei ole varsinaisesti elämäkerta. Pääosassa on propaganda.
Pomerantsev pitää Delmeriä informaatiosodan oppimestarina, joka ymmärsi, ettei natsipropagandan voima perustunut järkeviin argumentteihin ja tosiasioihin vaan tunteeseen siitä, että saksalaiset olivat erityisiä ja vihollisten saartamia. Uskollisuudesta Hitlerille tehtiin arvo.
Pomerantsev vertaa natsipropagandaa USA:n, Venäjän ja Kiinan johdon puheisiin. Hänen mukaansa nykypropaganda pyrkii vaikeuttamaan totuuden ja valheen erottamista. Hämmennyksissään ihmiset alkavat luottaa vahvaan johtajaan, joka pelkistää maailman karkeiksi salaliitoiksi.
Peter Pomerantsev: Totuudella ei voi taistella valheita vastaan. Suomentanut Kyösti Karvonen. 391 sivua. Docendo, 2025.