Naisen todellinen identiteetti? Huippuprosaistin esseekokoelma ihastuttaa ja ihmetyttää.
Naisten asemaa käsittelevien esseiden argumentit on kaivettu homeisesta menneisyydestä.
Upeista romaaneistaan tunnetun Rachel Cuskin esseiden lukeminen on ristiriitainen kokemus. Mykkäkoulu (Coventry, 2019) on hajanainen kokoelma tekstejä, joita yhdistää ohuesti kielenkäyttöön liittyvän vallan sekä identiteetin ja imagon välisen ristiriidan analyysi.
Kokoelman helmet ovat alussa. Esseessä ”Ajaminen metaforana” kirjoittaja istuu ratin taakse ja pohtii autoiluun liittyviä merkityksiä lumoavasti, ilman vauhdin tai vapauden romanttisia kliseitä. Cuskin mukaan ajotaidottomien elämä on itse asiassa tehokkaampaa, ”tiiviimpää ja vailla muodottomia, hajanaisia päätöksiä ja järjestelyjä joita ajaminen edesauttaa”.
Tulevaisuudessa, kun autot ajavat ilman kuljettajaa, kulkupelillä ei luoda identiteettiä:
”Auto ei ole enää oman itsen jatke vaan sen säilytyspaikka, ja koska kaikkia muita ihmisiä säilytetään samoin, persoonan ongelmat väistyvät.”
