Jotuni huojuvassa ­talossa

Uutuusnäytelmä Jotunin ensi-ilta herätti varautuneita odotuksia julmasta perheväkivallasta, jota Maria Jotunin (1880–1943) romaani Huojuva talo kuvaa.

Väkivaltaa Anneli Kannon ja Heidi Tolan käsikirjoittamassa Jotunissa kyllä on, mutta myös kosolti komedian ja satiirin elementtejä.

Tolan ohjauksessa Maria Jotunista piirtyy kuva intohimoisesta kirjailijattaresta, joka janoaa vapautta ja menestystä mutta joutuu raskautensa vuoksi naimisiin ”akateemisen tarhapöllön”, kirjallisuudentutkija Viljo Tarkiaisen kanssa.

Jotunista tulee kodin vanki, jolla ei ole aikaa kirjoittaa. Hän on ”myynyt itsensä pois”.

Sivistyneestä kulttuurikodista tulee pelon hiljentämä sotatanner, jossa kytee viha. Äkkipikainen Tarkiainen hallitsee vaimoaan ja kahta poikaansa väkivallalla. Mustasukkainen ja teräväkielinen Jotuni, miehensä sanoin ”henkinen inkvisiittori”, kiduttaa puolisoaan mykkäkoululla.

Näytelmässä on useita Jotunin teosten ydinteemoja, kuten naisen elämän julmat ehdot, sukupuolten valtataistelu ja perheväkivalta. Naisten odotukset ja toiveet elämästä kääntyvät pettymysten noidankehäksi, ja ainoa keino selviytyä on pettää itseään.

Tolan kuvaus myrkyllisestä avioliitosta kääntyy myös kirjailijattaren kasvutarinaksi.

Muutos lähtee Sari Puumalaisen esittämän Jotunin sanoista: ”Ei kukaan muu voi sinua auttaa kuin sinä itse.” Esityksessä Jotuni sanoo pelänneensä totuutta. Hän on halunnut säästää perheensä häpeältä. Mutta ”perhe on sekaisin, joten on oltava rohkea nyt”.

Ja Jotuni alkaa kirjoittaa. Syntyy Huojuva talo, joka julkaistaan 20 vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Jotunin ja Tarkiaisen myrkyllisen avioliiton on katsottu vaikuttaneen todentuntuisen romaanin syntymiseen.

Kansallisteatterin Jotuni on ilmeitä myöten hiottu kokonaisuus, jonka kruunaa muusikko Salla Markkasen musiikki ja sielukas laulu. Hän tulkitsee Jotunin mielialoja toisinaan lempeästi ja lohduttaen, välillä tuskaisen raivokkaasti ja vihaisesti.

Sari Puumalainen tekee vaikuttavan ja tarkan roolityön Maria Jotunina, samoin Antti Pääkkönen Viljo Tarkiaisena. Kaksikko pelaa saumattomasti yhteen. Kirjailijan elämän sekavuutta kuvastaa myös Puumalaisen hiuspehko.

Koreografinen konsultaatio on Marjo Kuuselan, jonka käsissä esityksen fyysinen väkivalta esitetään välillä hidastettuna ja tanssiaskelin. Näin katsojan – ainakin minun – oli sitä helpompi kestää ja käsitellä. 

Anneli Kanto, Heini Tola: Jotuni. Ohjaus: Heini Tola. Kansallisteatteri (Läntinen teatterikuja 1) 27.12. asti.