Kurjuudesta kuuluisuuteen
Édouard Louis (aiemmin Eddy Bellegueule, s. 1992) lähetti ensimmäisen kirjansa käsikirjoituksen moniin kustantamoihin. Mukana seurasi saate, jossa Louis kertoi sen käsittelevän lapsuuttaan ja nuoruuttaan pienessä pohjoisranskalaisessa kylässä.
Ensin hän sai kielteisiä vastauksia. Kustantajat eivät uskoneet, että Ranskassa olisi sellaista köyhyyttä ja väkivaltaa, väsymystä ja katkeruutta, rasismia ja homofobiaa.
Kun Ei enää Eddy vihdoin ilmestyi, se oli sensaatio. Työväenluokasta ja seksuaalisuudesta ei oltu ennen kirjoitettu kuten Louis kirjoitti. Seuraavissa kirjoissaan Louis kertoi raiskatuksi tulemisesta, isästään ja äidistään. Voi ehkä sanoa, että hän ratsasti samalla aallolla.
Louis kertoo muuttaneensa ensin lähimpään kaupunkiin ja sitten filosofi Didier Eribonin luennon innoittamana Pariisiin. Eribon kävi oman luokkaretkensä läpi Retour à Reims -kirjassa (2009), josta Louis on sanonut: ”Tunsin lukevani omaa elämäntarinaani.”
