Arvio: Murhatut veljet kertoo onnettomista sattumista amatöörien sodassa

Marko Paavilainen osoittaa, että 1918 tapahtumista on edelleen kertomatta paljon kiinnostavia yksityiskohtia.

kirjat
Teksti
Tuomo Lappalainen

Vuoden 1918 sisällissota kuuluu Suomen historian puhkikalutuimpiin aiheisiin jo ennen tulevaa satavuotismuistokirjoitusten tulvaa. Silti siitä on yhä kertomatta paljon kiinnostavia yksityiskohtia.

Historiantutkija Marko Paavilainen on selvittänyt sodan alussa murhattujen Thomén veljesten Valterin, Williamin ja Ivarin tarinaa. Thomét olivat oman aikansa merkkihenkilöitä: arkkitehdit Valter ja Ivar voittivat aikoinaan muun muassa Stockmannin tavaratalon suunnittelukilpailun. William oli yrittäjähenkinen metsänhoitaja, jonka toimistosta kasvoi myöhemmin Thomestona tunnettu suuryhtiö. Veljeksistä ainoana sodasta selvinnyt Verner tuli tunnetuksi taidemaalarina.

Paavilainen käy läpi veljesten vaiheet lapsuudesta lähtien, mutta keskittyy vuoteen 1918. Sodan alkaessa Valter, William ja Ivar olivat Helsingissä, mistä he pyrkivät Vihdin kautta valkoisten puolelle – William käytännössä suoraan omista vihkiäisistään. Matka päättyi 1. helmikuuta Nummelaan, missä punaiset vangitsivat heidät.

Parhaimmillaan Paavilainen on kuvatessaan punaisten jännitteitä. Thomét vietiin ensin paikallisen työväenjohtajan Edvard Helteen – Veikko Helteen isän – kuulusteluun. Maltillinen Helle yritti turhaan suojella vankeja mielivallalta ja joutui lopulta jättämään heidät hyvinkääläisen Lauri Karan johtamalle ”lentävälle osastolle”. Se oli käytännössä rosvojoukko, joka tappoi huvikseen ilman sen suurempaa päämäärää.

Kolmen Thomén kohtalo täydentää hyvin kuvaa, jonka uudempi tutkimus on antanut vuodesta 1918. Amatöörien sodassa moni asia oli puhdasta sattumaa – ja yleensä vielä onnetonta sattumaa.