Rajojen avaaja

”Mitä kirjailijan työ on tulevaisuudessa, jos julkaiseminen on jo nyt pelkkää ­päätöntä liike­toimintaa? Joku porvari tekee kirjaa avioerostaan ja luulee tekevänsä työkseen samaa kuin mä.”

Näin pohditaan Niko Halli­kaisen teoksessa Prima materia.

Hallikainen on julkaissut kaksi Otavan kustantamaa romaania ja palkittu Kalevi Jäntin palkinnolla vuonna 2023.

Kirjailija julkaisi uuden teoksensa lokakuussa kotisivullaan, josta se on ladattavissa ilmaiseksi.

Julkaisutapa on kannanotto kirjallisuuden tilaan, jota myös kommentoidaan kirjassa. Tekijänpalkkiot ovat niin olemattomia, että oikeastaan teoksen voi saman tien tarjota maksutta.

Kirjallisuusuutiskirje Piirin haastattelussa Hallikainen kertoo, miten tärkeää on ollut saada kirjoittaa vapaana kaikkien tahojen vaatimuksista. Samassa yhteydessä Hallikainen myöntää, että kyseessä on hyvin vaikeasti ymmärrettävä ja ”assosiatiivisesti tosi villi” teos.

Lukeminen tosiaan vaatii sitkeyttä. Ehkä tämän rivin keskeltä teosta voi ottaa luku­ohjeena: ”Tehtävä on antautua ja olla hiljaa hämmennyksen edessä.”

Mutta jotta julkaisutempauksella olisi painoarvoa, on teoksella oltava merkitystä – muillekin kuin tekijälle.

Prima materian lähtökohtana on selvänäkijän osoittama tulevaisuus: kertojaa odottaa uusi koti metsän keskellä. Matka sisältää näkyjä, toiveita ja niiden romuttumisia.

Jatkuvassa hämmennyksessä oleminen on lukijalle raskasta, mutta juuri sitä kautta voi paljastua jotain kertomistapojen totunnaisista rajoista. Ehkä Hallikainen kuvailee sittenkin jotain aika tuttua, mutta ilmaisut ovat uusia, uusissa yhteyksissä?

Kerronta lähenee runoa, sillä mukana on paljon aforistisia yksittäisiä rivejä ja proosallisesta muodosta huolimatta vertauksina ja allegorioina luettavia kohtia, joiden kirjallisena sukulaisena mieleen tulevat Maria Matinmikon mystiset proosarunot.

Prima materia osoittaa, mitä kirjallisuus voi olla ja näyttää epätavallisuudellaan, miten kiinni tavallisesti olemme juonessa, ajassa, paikassa ja henkilöhahmoissa.

”Se aivojen osa, joka osallistuu pidättyväisen käytöksen ja tekojen seurausten ennakoinnin ylläpitoon, rappeutuu koko ajan läpi ihmiskunnan historian. Me olemme yhä alttiimpia aggressiivisuudelle, estottomuudelle ja yksinkertaisesti sydämenvastaiselle toiminnalle. Me olemme jonkin vaikutuksen alaisena.”

Jotain olemisen hauraudesta, ahdistuksesta ja muutostoiveesta Hallikaisen tekstisuossa kahlaaminen onnistuu välittämään, vaikka hämmennys ei lukiessa hälvene. 

Niko Hallikainen: Prima materia. 304 sivua. nikohallikainen.com, 2025.