Pieniä salaisuuksia
Heti ensimmäisen laulun alussa Minja Koski ehdottaa: ”Hommataan kaupunkiin vähän vipinää.” Se on väärä hälytys.
Mustarastaat tulivat -albumin kappaleet ovat enimmäkseen vähäeleisiä ja pelkistettyjä. Ne ovat kuin ilmassa leijuvia ajatelmia tai hetkiä. Niissä ei edes tavoitella vaikkapa Jos tulen takaisin -laulun (levyltä Näytän missä asun, 2019) vapauttavaa euforiaa.
M-nimellä esiintyvä Koski on onnistunut luomaan oman musiikillisen maailmansa. Hänen levynsä ovat riittävän erilaisia mutta selvästi saman taiteilijan teoksia.
Uuden albumin kappaleet yhdistyvät toisiinsa kuten novellit, tekijän ja tyylin kautta.
Laulun aihe voi olla mikä tahansa. Kertooko Molotovin cocktail sota-aikaan salaa pidetyistä tansseista? Kaikkea ei tarvitse näyttää. Valpas kuulija kuvittelee loput. Se on hänen tehtävänsä.
Lauluja 1960-luvulta -albumi (2022) sopi tyylillisesti M:n pirtaan, mutta näyttäytyi korona-aikaan tehtynä välityönä. Koski versioi albumilla muun muassa Tamara Lundin, Laila Kinnusen ja Ankin esittämiä helmiä.
Myös näyttelijänä tunnettu Koski laulaa usein kujertaen ja artikuloi korostuneen selkeästi kuten menneen ajan iskelmätähdet. Se kuulostaa raikkaalta tässä ajassa, jossa monia laulajia on vaikea erottaa toisistaan nimen, äänen tai laulutyylin perusteella.
Punainen ovi -albumilla (2020) Koski työtovereineen kokeili koleampaa ja kokeellisempaa ilmaisua eikä oikein onnistunut. Uudella levyllä hän on riisunut musiikista kaiken turhan.
Ounasjoen Ainoja -kappaleesta tulee mieleen, että se on vain soitettu ja laulettu läpi pianon ääressä ja päätetty jättää sellaiseksi. Kauniissa Vellamossa akustinen kitara, viulu ja jouset symboloivat aaltoja.
Nimiraidalla tietysti vihellellään. Kun Suomen Luonto -lehti järjesti laulukilpailun, sen voittajaksi kruunattiin mustarastas.
Mustarastaat tulivat -albumilla ei ole satsattu tarttuvuuteen ja tehokkuuteen. Seitsemältä niityltä -laulun (”Seitsemältä eri niityltä / seitsemän yrttiä/tyynyn alla”) olisi voinut kasvattaa vaikka millaiseksi bangeriksi, mutta sekin katkaistaan varhain.
Kosken ja tuottaja Miikka Ahlmanin draaman taju on erinomainen. Elektroninen ja orgaaninen aines sopivat toisiinsa kuin nakutettu.
Albumin kappaleet ovat tarkoituksellisen pieniä ja salaperäisiä. Uusista popmusiikin tekijöistä niitä sopii verrata Pehmoainon lauluihin, vaikka Koski on taiteilijana valmiimpi ja kokeneempi.
M: Mustarastaat tulivat. Playground Music, 2024.