Ihmisen paikan etsintää
Esikoisrunokokoelma Borealia etsii ihmisen paikkaa erilaisten elämänmuotojen keskellä. Mikko Rädyn runoissa nauretaan ja itketään kauneuden ja katoavaisuuden edessä sekä ihmetellään elämän uskomatonta jatkumoa ja monimuotoisuutta.
Jotkut runoista pitäisi päästä lukemaan meren rannassa aaltojen pauhussa, jotkut kutsuvat hiljaiseen piilopaikkaan tarkkailemaan elämän pieniä olomuotoja, kuten perhosia.
Konkreettisemmin kokoelmassa ollaan luonnontieteellisessä museossa. Osiot on nimetty museon huoneiden mukaan: luusali, hyönteissali, lintusali, nisäkässäli, mineraalit, alussa neuvonta ja lopussa juhlat.
Museo ei ole kuolleiden näytteiden kokoelma vaan kiviä ja muinaisnorsuja myöten hengittävä joukko. Jokaisella osastolla on kantava teemansa, kuten filosofioiden sovittaminen nykyelämään: ”ja filosofiat, ontuvat hevoset, / vievät minne vain kykenevät.”
