Arvio: Mikko-Pekka Heikkinen risteyttää perinteitä
Jääräpää on väkivaltaromaani.
Romaani alkaa naamaan törmäävästä nyrkistä. Vaikka takakansi vihjailee rakkaustarinan suuntaan, Mikko-Pekka Heikkisen kolmas teos Jääräpää on väkivaltaromaani. Romaanin Muoniossa miehet hakkaavat vaimojaan, jotka ovat ryhtyneet kostoon sabotoimalla miestensä autoja. Seudun ainut poliisi, nainen, on itsekin mukana Wife Beater Revenge Clubissa.
Tähän omalakiseen maailmaan astuu myös etelän nainen, joka on rakastunut luksusvaatteita tuunaavaan Lapin mieheen. Nainen ryhtyy Muonion kunnanjohtajaksi ja alkaa ajaa Muonion ja saamelaisen Enontekiön kuntaliitosta, jotta tuntureille voitaisiin rakentaa mittava alamäkihiitolatu tuomaan turisteja.
Suunnitelma voisi olla Arto Paasilinnan romaanista. Silkkaa Veikko Huovista taas on ranskankielisiä lausahduksia viljelevä psykoterapeutti, joka pestataan parantamaan kunnan parisuhteita ja henkistä ilmastoa. Kunnallispolitiikan kiemurat pyörivät kuin Kalle Isokalliolla. Täyttä Mikko-Pekka Heikkistä on etelän ja pohjoisen stereotypioiden törmäyttäminen. Samaa hän teki mainiosti jo edellisessä romaanissaan Terveiset Kutturasta.
Heikkinen tuo erätarinat korostetusti nykyaikaan; kieli vaihtuu sujuvasti saamesta populaarikulttuurienglanniksi. Leu’ulla veistetyt henkilöhahmot sohlaavat tarinanpätkissä, joita sävyttää erätarinamainen liioittelu. Kun traditiot, hevimetalli ja trendidesign kohtaavat, kirjailija puristaa leikkauskohdista irtonaista huumoria.
