Kuka olen ilman sinua?
Miira Luhtavaaran runokerronta on koskettavaa ja kekseliästä, Outi Hytönen kirjoittaa.
2
MIN
Miira Luhtavaara on runoilijana ihmis- ja riippuvuussuhteiden tarkkailija, joka on teoksissaan kuvannut vanhemmuutta, parisuhdetta ja ylipäätään rakkautta. Hän on myös aikalaiskuvaaja. Runokokoelma Pinnallisuus (Teos, 2022) käsitteli nimensä mukaisesti pinnallisuutta, runoromaani Tuhkaksi tekemisen taika (Teos, 2023) puolestaan uusperheen elämää ja masennuksen valtaa.
Luhtavaaran uusin runoteos Kalat kulkevat lintuina kertoo parisuhteen rikkoutumisesta ja uuden identiteetin etsimisestä. Se on monimuotoisista runoistaan huolimatta enemmän juonellinen runoelma kuin runojen kokoelma.
Runominä särkyy, tarkkailee sisimpäänsä hiljaa ja varovasti, alkaa sitten löytää säikeitä elämäniloon ja uuteen paikkaansa tarttumiseen.
Identiteetti on sosiaalinen: Tärkeän ihmissuhteen muuttuminen vaikuttaa näkemykseen itsestä. Tätä Luhtavaara kuvaa erityisen hienosti, herkkätuntoisella ja kekseliäällä kuvastolla. Esimerkiksi ”Supermarket”-osiossa runominä tuntee itsensä hyvin seksuaalisesti esineelliseksi ja elämän perusasiat ravinnosta lähtien näyttäytyvät tuotteina.
Juonesta huolimatta jokaisella kirjan neljällä osastolla on oma luonteensa ja näkökulmansa tarinaan. Ensimmäisen osaston riveissä on vihaa ja tuskaa. Viimeinen taas on seesteisen rauhallinen ja hyväksyvä. Kysymyksiä esittämällä kosketellaan varovasti ajatusta siitä, mikä uusi rooli ja paikka on. Väittämillä runominä kokeilee, mikä kuulostaa omalta: ”olet pelle / en ole pelle” tai ”ehkä valehtelin surusta / et valehdellut surusta”.
Tekstin voima ei tule minkään tietyn runon loistokkuudesta, vaan kokonaisuudesta. Luhtavaara muovailee eronnutta naista sanoilla, kokeilee erilaisia olomuotoja ja etsii sopivinta asentoa. Välillä runominä liukenee ympäristöönsä: ”vesi kokeilee rajoja / kuin jollakulla olisi vielä iho”.
Ensilukemalla identiteettikysymys tuntui kirjassa niin hallitsevalta, että kokeilin toisella kierroksella lukea teosta myös siltä kannalta, voisiko se kertoa yhtä lailla jonkin muunkin asian aiheuttamasta minäkuvan murtumisesta. Suru ja päättyneestä suhteesta muistuttavat fyysiset, seksuaaliset kuvat kuitenkin paikantavat kokonaisuuden ensisijaisesti erotilanteeseen. Erillisinä luettuina monet runoista näyttäytyvät raikkaina kuvina myös muunlaisiin elämäntilanteisiin liittyvissä identiteettikysymyksissä.
Kalat kulkevat lintuina on taattua Luhtavaara-laatua: pulppuavaa, koskettavaa ja kekseliästä.
Miira Luhtavaara: Kalat kulkevat lintuina. 82 sivua. Teos, 2026.