Yön valoa

Yksinäisyyden ja vieraantumisen ku­vauksilla on japanilaisessa proosassa pitkä perinne: Osamu Dazain Epäkelvosta ihmisestä Yukio Mishiman Kultaisen temppelin kautta Sayaka Muratan Lähikaupan naiseen.

”Olin ollut aivan yksin jo varsin kauan”, kertoo Mieko Kawakamin Kaikki rakastavaiset yössä -romaanin 34-vuotias, Tokiossa asuva päähenkilö Fuyuko.

Vallitseva kulttuuri asettaa paineita löytää vakityö ja kumppani, mutta kammottava nuoruuden kokemus estää edes aloittamasta etsintää – mikä tietenkin vain lisää paineita. Fuyko kuitenkin huomaa, että nainen voi olla parisuhteessakin yksinäinen.

Freelancer-oikolukijana kustantamoon keikkoja tekevän Fuykon ainoa ihmiskontakti on työkaveri Hijiri, joka ”latelee tehokkaasti provosoivia tokaisuja” ja ”osoittaa itsevarmaa voimallisuutta”. Suhteessa Fuykolla on ihailevan kuuntelijan rooli.

Kirjallisuutta romaanissa kuvataan vaihteeksi editorin näkökulmasta, mikä piristää. Hijiri muistuttaa, että, jokaisesta teoksesta löytyy virheitä, jotka paljastuvat jonain päivänä. Fuykon oman elämän käsikirjoitus ei ole julkaisukelpoinen.

Nainen lievittää ulkopuolisuuden tunnettaan aloittamalla päivänsä riisiviinillä ja oluella. Eräänä päivänä hän on juuri oksentanut kulttuurikeskuksessa, kun vastaan tulee 24 vuotta vanhempi Mitsutsuka.

Pelastaako lempeäilmeinen fysiikan opettaja hukassa olevan neidon? Ainakin Fuykon elämässä on nyt ihminen, joka ei etsi toisesta virheitä. He tapailevat kahvilassa, mutta ilmassa leijuu epäluulo: ”Kupin vieressä oli kirkas vesilasi vielä noin puolillaan vettä, ja lasin reunalle lennähti jostain pieni musta ötökkä.”

Kirjan keskeinen elementti on valo. Fuy­ko harrastaa yökävelyjä ja katselee kaupunkia: ”Liikennevalon punainen väräjää kuin märkänä, vaikkei ole edes satanut. Katulamppujen jonoja. Ohi kiitävien autojen valoja. Valaistuja ikkunoita.” Valot vetävät puoleensa, mutta pysyvät etäällä.

Päässä alkaa soida Richard Hawleyn kappale Cole’s Corner, jossa lauletaan: ”Cold city lights glowing. I’m going down town where there’s people. The loneliness hangs in the air.”

Kaikki rakastavaiset yössä koostuu yksinolon kuvauksista sekä pitkistä keskusteluista, joissa halut kätketään kohteliaisuuteen. Tämä on tuttua japanilaisesta kulttuurista. Lopun ratkaiseviin käänteisiin kirjailija saa ladattua juuri oikean määrän tunnetta. Kawakamin ensimmäinen suomennos on hallittua proosaa, joka säteilee kylmää valoa. 

Mieko Kawakami: Kaikki rakastavaiset yössä. Suomentanut Markus Juslin. 266 sivua. Tammi, 2025.