Arvio: Mestariohjaaja David Fincher teki menestyskirjasta vetävän elokuvan

Gone Girl perustuu Gillian Flynnin romaaniin Kiltti tyttö.

David Fincher
Teksti
Kalle Kinnunen

Gone Girl on tarina arkipäivän narsismista. Pohdinta erään avioparin dynamiikasta on puettu psykopaattielokuvan muotoon, ja se on aivan posketon.

Alussa jää vain veritahra keittiön kaappiin, kun Nickin (Ben Affleck) vaimo katoaa kotoa. Ohjaaja David Fincher rakentaa psykologista jännitystä ja houkuttelee katsojaa samastumaan velttoon Nickiin. Fincher kertoo vähin elein, vauhdilla ja katsojan ymmärrykseen luottaen.

Realistinen ilme karisee, kun Nickistä ja Amy-vaimosta (Rosamund Pike) paljastuu yhä enemmän. Tv-kameroiden takaa-ajamaa Nickiä kutsutaan pian Amerikan vihatuimmaksi mieheksi, eikä hän juuri välitä siitä.

Elokuva perustuu Gillian Flynnin romaaniin Kiltti tyttö. Vaikutteita on myös Alfred Hitchcockin Vertigosta ja Paul Verhoevenin Basic Instinctistä. Gone Girl on viettien ja alitajunnan elokuvaa median kyllästämässä ajassa. Tarina ei ehkä ole uskottava, mutta eivät olleet Hitchcockinkaan jutut. Taitava ohjaaja saa sensaation näyttämään luonnolliselta.

Tylsintä olisi nähdä vain pintataso ja syyttää elokuvaa naisvihasta. Motiivit eivät ole rationaaliset. Gone Girl on hirvittävän vetävä yhdistelmä kyynistä noir-draamaa ja väreilevää huumoria, siis tyypillinen teos elokuvat Seitsemän, Zodiac ja The Social Network ohjanneen Fincherin tuotannossa.