Elämänsä ­rooleissa

elokuva
Teksti
Kalle Kinnunen

Grillijuhlia valmistellaan hulppeassa rantatalossa, jossa asuu viisihenkinen perhe. Kun äiti huomaa, etteivät hotdog-tarpeet ehkä riitä, kajahtaa ääniraidalla hilpeän ylidramaattinen musiikki.

Ohjaaja Todd Haynes tiedottaa heti May Decemberin alussa, että nyt katsotaan elokuvaa. Musiikkipiikki hämää vääriin odotuksiin. Kyseessä ei ole yliampuva melodraama eikä edes satiiri. Varuillaan Haynes kyllä katsojaa pitää. Mitään tai ketään ei kannata lokeroida.

Perheen äiti Grace (Julianne Moore) toivottaa juhliin tervetulleeksi näyttelijä Elizabethin (Natalie Portman). Pian alkavat elokuvan kuvaukset. Elizabeth näyttelee nuorta Gracea ja haluaa tutustua roolihahmon esikuvaan.

Ilmassa on jännitettä, sillä tositarina on pahamaineinen. Kauan sitten Grace joutui vankilaan jäätyään kiinni suhteesta 13-vuotiaaseen Joeen. Maanlaajuinen skandaali jatkui entistä hurjempana, kun Grace vapauduttuaan vei Joen vihille.

Tässä talossa he nyt asuvat teini-ikäisten lastensa kanssa. Muuttuiko elämä normaaliksi?

Elokuvista Kaukana taivaasta (2002) ja Carol (2015) tunnetulle Haynesille ominaisen vino draama lähestyy kolmea rikkinäistä ihmistä vaakatasolta ja tarkkailee dynamiikkaa heidän välillään. Joe (Charles Melton) on näkökulmahenkilö siinä missä vakoilijan tavoin muistiinpanoja tekevä Elizabethkin.

Suurin mysteeri on Grace, jonka koko oleminen on performanssia. Ensin vaikuttaa, ettei hän tunne syyllisyyttä tai katumusta, mutta kuori paljastuu monikerroksiseksi. Elizabethin pitäisi aistia vaara. Niin ei käy, sillä ammatissaan kunnianhimoiselle (ja ylimieliselle) näyttelijälle kaikki oikeista ihmisistä esiin riivittävät säröt ovat arvotavaraa. Kuvankomea Joe on puolestaan menneisyytensä vanki, joka pelkää itsenäisyyttä.

Haynes ja Oscar-ehdokkuuden saanut käsikirjoittaja Samy Burch tutkailevat rooleja, joita ihmiset ottavat ja antavat. Seksuaalinen vallankäyttö on vain yksi alue, joissa näennäisen ystävälliset Grace ja Elizabeth rämpivät ja kilpailevat.

Moore, Portman ja Melton tekevät huipputyötä. Amerikkalaisessa nykyelokuvassa on harvoin näin merkillisiä mutta uskottavia ja hirmuisen puoleensavetäviä henkilöitä.

Marcelo Zarvosin kiihkeä elokuvamusiikki perustuu Michel Legrandin sävellyksiin, jotka on tehty kielletystä rakkaudesta kertovaan elokuvaan, Joseph Loseyn ohjaamaan Sanansaattajaan (1971).

Todd Haynes: May December. Elokuvateattereissa 8.3. ★★★★