Arvio: Matti Kuusen elämäkerta ymmärtää "työneroa"

Akateemikon elämäkerta luo kuvan hienosta joskaan ei helposta ihmisestä.

kirjat
Teksti
Kaisa Neimala
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Selkeä, vakava, hauska.” Näin on kuvailtu Matti Kuusen veteraanipäiväpuhetta 1987. Samat adjektiivit sopivat luonnehtimaan Tellervo Krogeruksen kirjoittamaa M6-kirjaa. Yksi sana on syytä lisätä elämäkerran kuvailuun: selkeä, vakava, hauska, valtava.

Krogerus kertoo professori, akateemikko Matti Kuusen elämän menestyksekkäät työalueet. ”Etevä piti olla”, kirja mainitsee jo Kuusen lapsuudesta. Edeltäjälleen Martti Haaviolle Kuusi kirjoitti sittemmin runossa: ”Työn jäljet yksin näyttää / voitiinko ketä käyttää.” Häntä voitiin käyttää, ja käytettiinkin mielihyvin. Hänellä, ”työnerolla”, oli lähes itsetuhoinen taipumus ottaa vastaan kaikki tarjoutuvat tehtävät – ja keksiä urakoita oma-aloitteisesti.

Elämäkerta ei tyydy kertomaan vain työstä ja työn jäljistä. Krogerus luo hienon kuvan hienosta – joskaan ei helposta – ihmisestä. Selväksi tulevat Kuusen luonteen paradoksaaliset piirteet: jylhä konservatiivisuus ja iloinen uuteen kurottaminen, organisaatioiden kehittämisinto ja spontaaniuden ylistäminen, julkisuudessa loistaminen ja persoonana piiloutuminen…

Taitava sanankäyttäjä ei heittäydy kilpasille maineikkaan sanalla sivaltelijan kanssa vaan pysyy hillityn innostuneena. Vahingonilon ja ivamielen Krogerus välttää niissäkin kymmenissä kohdissa, joissa hän korjaa aiemman tutkimuksen erheitä.