Kaavoja ja rakkautta
Tuttujen asetelmien käsittely on näppärää ja seksikästäkin, Kalle Kinnunen kirjoittaa.
2
MIN
Marguerite, terävä ja omistautunut matematiikan opiskelija, on päättänyt ratkaista Riemannin hypoteesin. Se olisi Nobel-tason läpimurto.
Kova työ palkitaan armottomalla pettymyksellä, kun opiskelijatoveri paljastaa ylittämättömän virheen Margueriten kaavoissa.
Ollaan nerotehtaaksi kutsutussa École Normale Supérieuressa, Ranskan arvostetuimmassa yliopistossa.
Kuin todistaakseen osaamistaan uudella saralla Marguerite paneutuu nyt uhkapeliin. Hänestä tulee öisessä ja muuten niin miehisessä mahjong-kulttuurissa ihme, joka ei voi olla joutumatta myös vaaraan.
Anna Novionin elokuva Margueriten teoreema ei ole hullumpaa viihdettä, jos sitä lähestyy Netflix-sarja Mustan kuningattaren ja Oscareita voittaneiden matematiikka- ja nörttitarinoiden Will Huntingin ja Kauniin mielen huolettoman kaavamaisena, ennalta-arvattavana ranskalaisena pikkusisarena. Kauniista mielestä on napattu myös keinot, joilla elokuva visualisoi matemaattisten kaavojen ratkomista tehostekuvina.
Selkeää saati voimakasta omaa johtoajatusta ei oikein ole, enemmän näppärää tuttujen asetelmien käsittelyä. Kireyteen asti määrätietoinen Marguerite rakastuu ja hiljalleen oppii lähipiirinsä kautta jotain rentoutumisen tärkeydestä ja ihmissuhderuleteista, ainakin sellaisina kuin ne elokuvissa on tapana näyttää.
Paras syy katsoa elokuva on pääosan Ella Rumpf, jolla tulee olemaan pitkä ja hieno ura varmasti Ranskan ulkopuolellakin. Rumpf nousi esiin jo kymmenisen vuotta sitten moniselitteisen kauhudraaman Raw toisen pääosan esittäjänä.
Aki Kaurismäen Le Havren pääosasta tutulla marseillelaisnäyttelijällä Jean-Pierre Darroussinilla on pelkistetty ja varmalla rutiinilla vedetty sivurooli mitä tyypillisimpänä vähän itsetärkeänä professorina. Funktio on sama kuin joskus suomalaisten elokuvien tutuimmilla huippuluokan näyttelijöillä, kun heitä hyödynnetään yllättävän pienissä sivurooleissa: tässä on tämäkin tyyppi näyttäytymässä, katsokaa.
Vaikka ainekset eivät ole uusia, kantaa tarina loppuun asti. Elokuvan ilme on varman päälle klassinen ja seksiäkin on juuri sen verran kuin ranskalaisdraamalta odottaa.
Eikä ole ihan ilmeisintä tehdä Pariisin opiskelijapiireihin sijoittuva, mutta kenties vähän vanhemmalle yleisölle paremmin kolahtava viihde-elokuva, jossa on feminismiä, uhkapelejä, Goldbachin konjektuuri sekä akateemista pätemishippaa.
Anna Novion: Margueriten teoreema. Elokuvateattereissa 3. toukokuuta. ★★★