Arvio: Mandela-elämäkerta tuo uusia sävyjä ikoniin

Anthony Sampson ja John Battersby tekevät suurmiehestä melkein tavallisen kuolevaisen.

ANC
Teksti
Tapani Ruokanen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Mandelaomaelämäkerta vuosien takaa on tunnetuin ja kuuluisin. Sitä lukiessa järkyttyy kyyneliin: miten joku ihminen voi muuttua vuosien vankeudessa pyhimykseksi, joka kykenee antamaan anteeksi vainoojilleen, estämään verisen sisällissodan ja kokoamaan jakautuneen kansakunnan yhteen.

Nyt suomeksi ilmestynyt virallinen elämäkerta tuo uusia sävyjä ja yksityiskohtia, jopa ristiriitoja pyhimyksen ikoniin, tosin varovaisesti ja kunnioittavasti: valtataistelu vapautusliike ANC:n sisällä, keskeisten johtohahmojen eri linjat näkyvät. Puolueen verisiin puhdistuksiin viitataan ohimennen. Käsittelemättä jää, miksi Etelä-Afrikan kehitys on ollut ANC:n pitkällä valtakaudella kovin hidasta. Slummit seisovat yhä kaupunkien liepeillä. Tosin niissä saa usein vettä ja sähköä.

ANC:n Etelä-Afrikka on täynnä oman edun tavoittelua ja väkivaltaa. Kirjassa esiintyvät keskeiset vapaustaistelijat, monista kasvoi korruptoituneita vallankäyttäjiä, kuten presidentti Jacob Zuma.

Mandela – ainoa henkilö, jota presidentti Martti Ahtisaari kunnioittaa – muuttuu inhimillisemmäksi, tulee lähemmäs, mutta ei menetä karismaansa. Historialliset faktat ihmiskunnan suurmiehestä pysyvät.

Vaikka Mandela kuuluu samaan sarjaan Mahatma Gandhin, George Washingtonin ja Winston Churchillin kanssa, hän on myös kuolevainen ihminen puutteineen ja unelmineen, joista monet arkisimmat eivät koskaan täyty. Se tuo mukaan syvää inhimillisyyttä.