Vanhassa vara parempi

”Only when I’m dancin’ can I feel this free”, lauloi Madonna Into the Groove -hitissä yli 40 vuotta sitten. Sitä ei sopinut epäillä.

Uuden Confessions II -albumin täysosuma on omaelämäkerrallinen Danceteria. Sen kertosäkeeseen johtavassa väliosassa Madonna ilmoittaa: ”I just want to lose myself in the groove.” Tietoinen viittaus tai ei, hetki on hämmentävän hieno.

Muutenkin Danceteriassa on kaikki kohdallaan. Tasainen mutta kimmoisa neljän iskun komppi ja lukemattomia yksityiskohtia, kuten hissin kilahdus siirryttäessä klubin baarista tanssilattialle. Viimeisen minuutin aikana basso villiintyy ja kappale muuttuu kuin remixiksi itsestään.

1980-luvulla Madonnalle riitti, että hänen levyillään oli hyviä popbiisejä toinen toisensa perään. Hän päätti uransa ensimmäisen vaiheen The Immaculate Collec­tioniin (1990), joka on nimensä veroinen, moitteeton. Eroticasta (1992) lähtien Madonnan jokaisella albumilla on ollut joku konsepti. Confessions on a Dancefloor -levylle (2005) Madonna poimi vaikutteet 1970-luvun diskosta ja 2000-luvun modernista klubimusiikista. Uusi albumi on nimeään myöten jatko-osa. Jopa levyjen tuottaja on sama, englantilainen Stuart Price.

Ensimmäisten ulkomaisten arvioiden narratiivi oli hyvin yhtenäinen: Confessions II on Madonnan paras albumi 20 vuoteen. Se lienee totta, mutta ei sinänsä kovin kummoinen saavutus.

Parasta albumissa on sen upea soundi, pehmeä mutta rikas. Myös syntytarina on sympaattinen. Madonna ja Stuart Price loivat ison osan Confessions II -levystä kahdestaan Pricen kotistudiossa Lontoossa.

Confessions on a Dancefloorin tavoin uusi albumi on miksattu yhdeksi jatkumoksi. Alkupuoli on tanssittavampi, viimeisellä kolmanneksella tempo laskee. Madonna ja Price värittävät levyä otteilla monista vanhoista kappaleista: Lil Louisin ja Inner Cityn klubiklassikoista, Lou Reedin Walk on the Wild Sidesta, jopa Erik Satien Gnossienne No. 1 -sävellyksestä soolopianolle.

Satie-laina on sovitettu Betrayal-biisiin, yhteen viimeisen kymmenen minuutin seesteisistä helmistä. Niistä vaikuttavin on levyn päättävä, tussahtavan rumpukoneen ja nätisti näppäiltyjen kitaroiden varaan rakentuva L.E.S. Girl. Kappale on kuin maailman suurimman poptähden versio siitä intiimiydestä, jota on 2020-luvulla kutsuttu muun muassa bedroom popiksi – iso tuotanto, joka yrittää kuulostaa pieneltä.

Kun 67-vuotias Madonna toistaa ”Every­thing fades away” -lausetta levyn lopussa, se tuntuu poikkeuksellisen avoimelta ja merkitykselliseltä. 

Madonna: Confessions II. Warner Music, 2026.