Livestriimausta ja lähiöarkeologiaa

Hanna-Riikka Kuisman kahdeksannen Maaperä-romaanin lähiökuvaus on entistä armottomampaa: Ihmiset pysyttelevät pimennysverhojen takana ja keräävät toisistaan kompromettoivaa materiaalia. Omiin maailmoihin eristäytymisen vastapainoksi stalkkaaminen ja salakatselu kukoistavat.

Päähenkilö on syvän päädyn rappiolive­striimaaja Nana. Mehiläiskuningatar Nanan ”subathonit” merkitsevät sekakäyttöputkea ja sekoilua miesten ja naisten kanssa. Hänen kuhnurimiehensä Tumpin ja hovineitonsa Lalan ei auta kuin katsella tosielämän saippuaoopperaa vierestä.

Milloin kutsutaan poliisit, milloin ambulanssi. Hermoromahdukset ja mustasukkaisuusdraamat merkitsevät kunnon kontenttia.

Nanan ja hänen yleisönsä välillä vallitsee kieroutunut Tukholman syndrooma. Paheksujat vuotavat pahimmat videoklipit vihafoorumien anonyymille inkvisitiolle. Mielistelijät taas rahoittavat Nanan ja hänen hovinsa elämää.

Harmaalla alueella pelatessa pitää epäillä kaikkea ja kaikkia. Kirjailija ei juuri elättele haavekuvia kaurismäkeläisestä syrjäytyneiden välisestä solidaarisuudesta.

Kuisma yhdistetään usein katutason yhteiskunnallisuuteen, kuten Finlandia-ehdokasromaaneissa Kerrostalo (2019) ja Korvaus­hoito (2024) .

Maaperä onkin sukua Kreetta Onkelin urbaaniyksinäisyyden kuvauksille ja Hanna Marjut Marttilan mustanhumoristisille veijaritarinoille laitapuolen kulkijoista.

Yltiörealistinen lukutapa johtaa umpikujaan, koska Kuisma ammentaa mytologioista ja David Lynchin elokuvien kaksoisolennoista ja rinnakkaistodellisuuksista.

Maaperä säväyttää apokalyptisena aikuisten satuna, jossa maa perii omansa. Mukana on shakespearelaista ennalta määrätyn murhenäytelmän jylhyyttä.

Kansanparantaja Raili, rollaattorin kanssa liikkuva menninkäisten ja maahisten sukulainen, muistaa kulmakunnan aiemmat verityöt. Hänen poikansa, syväekologinen salaliittoteoreetikko Riku todistelee sairastelun ja psyykkisen pahoinvoinnin johtuvan ympäristömyrkyistä: lähiö on aikoinaan rakennettu laittoman kaatopaikan päälle.

Kuisma rakentaa päähenkilöstään moniulotteisen persoonan. Nana hyväksikäyttää Disneyn satumaailmaan jumittunutta kehitysvammaista ja sysää ”harpyijamaisessa erinyiraivossaan” Lalan kylmästi pois elämästään.

Silti raivotarta kohtaan ei voi olla kokematta myötätuntoa, kun syntipukkia aletaan vaatia roviolle. 

Hanna-Riikka Kuisma: Maaperä. 352 sivua. Like, 2026.