Yksinkertainen ratkaisu
Juha Kauppisen Kertomus Maasta tarjoaa yksinkertaista ratkaisua moneen kriisiin, Outi Hytönen kirjoittaa.
Kirjan viesti on selvä: luonto tarvitsee lisää pinta-alaa. Luontoala auttaa hillitsemään sekä ilmaston lämpenemistä että lajien ja biodiversiteetin katoa.
Koko Kertomus Maasta käsittelee oikeastaan tätä samaa argumenttia. Alueet, joiden eliömaailmaan ihminen on puuttunut mahdollisimman vähän, ovat sitoneet ja sitovat edelleen mielettömiä määriä hiiltä. Ihminen voi luontoa palauttamalla edistää hiilen sitoutumista.
Hiilen varastoituminen vähentää ilmakehään päätyvän hiilen määrää. Samalla luonnon suojeleminen tai luonnon pinta-alan lisääminen parantaa lukuisten lajien elinolosuhteita ja kasvattaa monimuotoisuutta.
Kirja käy läpi näitä yhteyksiä ja kehityskulkuja erilaisten luontotyyppien kautta. Mitä metsien hakkuut merkitsevät ilmastonmuutoksen kannalta, millainen hiilinielu voi olla luonnonmukainen niitty, entä miten kaupunkien vihreitä alueita lisätään?
Ratkaisu monikriisiin on yksinkertainen, mutta politiikka ja asenteet eivät aina taivu tutkimustiedon perusteella.
Biologiaa opiskellut pitkän linjan luontotoimittaja Juha Kauppinen on tehnyt kirjaansa valtavan pohjatyön. Teksti perustuu kymmeniin tieteellisiin artikkeleihin ja tutkijoiden haastatteluihin. Tuore tutkimustieto tarjotaan lukijalle selkeänä kokonaisesityksenä, Kauppisen omilla pohdinnoilla ja matkakokemuksilla höystettynä.
Kauppisella on taito kansantajuistaa monimutkaisia ilmiöitä ymmärrettäviksi paketeiksi. Pääasia on yksinkertainen, mutta paradoksaalisesti tekstiä vaivaa infotulva. Paikoin eksytään sivuseikkoihin, kuten professorin henkilöhistorian esittelyyn. Lukujaottelu on erittäin selkeä, mutta tekstin rakenteesta jää sirpaleinen kuva, kun kerronta puikkelehtii tutkimusten, haastattelusitaattien ja muiden ainesten välillä liiankin lyhyissä sykleissä.
Kenties vaikutelma johtuu myös jokseenkin yllättävästä lukemista häiritsevästä seikasta: kappaleiden lyhyydestä. Tekstissä on toistuvasti jaksoja, joissa suuri osa kappaleista on vain virkkeen mittaisia.
Asiakokonaisuudet pilkkoutuvat turhaan, sillä usein peräkkäiset, nyt erilliset kappaleet kuuluisivat selvästi samaan ajatuskokonaisuuteen. Lyhyiden kappaleiden lukeminen on kuin asialuettelon tai muistiinpanojen lukemista.
Nämä seikat jättävät tekstistä hieman viimeistelemättömän vaikutelman. Kauppisen tekstissä on kuitenkin imua ja intohimoa – ja ennen kaikkea valtavasti tietoa päivänpolttavasta aiheesta. Kaiken kaikkiaan Kertomus Maasta jättää avartavan ja vaikuttavan jäljen.
Juha Kauppinen: Kertomus Maasta. 460 sivua. Siltala, 2025.