Mania, joka ei hävetä

Dingo oli Suomen paras bändi. Sen aiheut­tama romanttinen tunnekiihko on ollut niin häiritsevää, että sellaisesta havahtuminen hävettää.

Dingomaniaa on lämmitelty comebackeilla, kesäteattereissa ja kuunnelmassa, mutta Dingo-elokuvasta voi syyttää myös Rocket Mania ja Bohemian Rhapsodya. Muusikkoelämäkerroista on tullut biisikatalogin arvoa nostava tapa itkettää lähihistorialla.

Levoton Tuhkimo onnistuu genressään. Tv-draamatekijä Hanna Leivonniemen ensimmäinen pitkän elokuvan käsikirjoitus keskittyy perustellusti Neumanniin. Muita dingoja tarvitaan lähinnä peilaamaan biisintekijän mielentiloja ja heittämään huonekaluja uima-altaaseen.

Neumannissa on vastavoimia: hassu androgyyni ja porilainen kosmopoliitti.

Kipupisteitä kasataan jo pikaisessa lapsuusvaiheessa, jossa julma isä käskyttää ja uskollinen äiti silittää.

Unelmasolistin roolittaminen on vai­keaa. Läpimurtautuva Saku Taittonen onnistuu nipamaisessa venkoilussa jopa niin hyvin, että elokuvaan on voitu luontevasti leikata materiaalia Dingon kuuluisilta keikoilta. Liitokset valaistaan ja värimääritellään taidolla. Vahva hetki koetaan aina kun Dingo-klassikko päälleliimataan soimaan. On katsojasta kiinni, häiritseekö fanituotemaisuus.

Säveltäjä Timo Kämäräinen nostattaa tunnelmaa kuin toimintaelokuvissa. Nimilaulun tragedia toimii teemana: elämä on päivästä päivään vieraiden pilkkaa. Dingo toi ruskeasävyiseen Suomeen jotain, mitä monien oli vaikea haukkumatta hyväksyä.

Porilaissyntyinen ohjaaja Mari Rantasila on koulinut kaupungin lannistavuuden näyttelijöihin. Satakuntalainen kehu kuulostaa haukulta.

Aikakauden julkkiksia ei turhaan sijoitella liikkuvaksi vahakabinetiksi. Elias Salonen vetää manageri Lasse Norreksen överiksi huumorihahmoksi, mutta toisaalta: onko Norresta mahdollista ylinäytellä.

Käsikirjoituksen sukupuolipeli kapsahtaa omaan nilkkaan. Eikö Neumannin ole ollut parempi kasvaa isättä, kun näin syntyi hittejä vapautumisesta ja herkästä seksistä?

Isän kunnioitusta etsiessä elokuva unohtaa selittää, miksi Dingosta tuli kaikkien aikojen kirkkain tähdenlento.

Dingon hajottua elokuvan jännite tylstyy kuin Neumannin sävellyskynä. Seuraa rock-elokuvien innottomin ajanjakso: juoppoilu. Keski-ikäiset naiset kiusaavat ex-idolia pubin nurkassa. Pahempaakin tulee. Lopussa vanhalle Neumannille selitetään fanikirjeiden avulla, että Dingolla oli merkitystä. Se ei ole todistettavasti päässyt meripojalta unohtumaan. 

Mari Rantasila: Levoton Tuhkimo. Elokuva­teattereissa 25.12. ★★★