Runonlaulajan jäljillä
Runoilija Sayat Novan (1712–1795) myytti elää niin armenialaisten, georgialaisten, azereiden kuin turkkilaistenkin kulttuurihistoriassa kaukasuslaisen kansanmusiikin tähtenä. Sayat Nova oli köyhän lankakauppiaan poika, joka nousi kuninkaalliseksi hovilaulajaksi, sävelsi ja sanoitti satoja lauluja ja menetti asemansa rakastuttuaan kuninkaan siskoon. Elämänsä loppupuolen Sayat Nova vietti ortodoksisessa luostarissa.
Marjut Helmisen kolmas romaani Kuningaslaulaja on kuvaus Sayat Novan elämänvaiheista, mutta samalla myös syvemmin taiteilijuudesta. Tarina lennättää lukijan kiehtovaan itämaahan. Trubaduurien, torikauppiaiden, roistojen ja kuninkaallisen hovin pyörittämä maailma on eksoottisen vieras – kuin perinteisestä sadusta.
Sadulta kuulostaa Sayat Novan elämäkin: köyhä poika tarttuu yllättävään tilaisuuteen, jättää perheensä ja nousee seikkailujen kautta menestyjäksi. Prinsessaansa hän ei kuitenkaan tässä sadussa saa.
Helmisen arkaaisen kielen ja vertausten kuvastossa veri virtaa valppaana, armollisella hallitsijalla on oltava kaukonäköisyyttä ja typerät ruhtinaat ovat ”aaseja, jotka eivät kykene edes tilustensa hoitoon”. Vain jokunen nykyaikainen sanavalinta rikkoo tyyliä. Sayat Novan runot istuvat erinomaisesti tarinaan, ja Helmisen suomennoksetkin ajavat asiansa.
