Arvio: Kuiva huumori pehmentää Joel ja Ethan Coenin folk-elokuvaa
Inside Llewyn Davis on epäromanttinen boheemielämän kuvaus.
New Yorkin Greenwich Villagen kaupunginosa on 1960-luvulla nousseen folk-musiikkiaallon syntysijoja. Inside Llewyn Davis seuraa laulaja-lauluntekijä-kulttuurin varhaisia askelia, mutta kyse ei ole uuden ilmiön paistumista ihastelevasta alakulttuurihistoriikista.
Ethan ja Joel Coenin ohjaama elokuva on epäromanttinen boheemielämän kuvaus, jolle folk-muusikon repaleinen arkielämä tarjoaa sopivan kulissin.
Ystävien sohvilla yöpyvä ja talvipakkasella samettitakissa sinnittelevä Llewyn Davis (Oscar Isaac) on Coeneille ominainen synkkä ja hieman salaperäinen hahmo.
Folk-kitaristin entinen soittopari on tappanut itsensä, eikä sooloura saa tuulta alleen. Kolehtipalkalla folk-kuppiloita kiertävä muusikko ei silti suostu tekemään mitään varman päälle sen enempää urallaan kuin yksityiselämässään.
Ehdottomuus on Davisin elämää koossa pitävä voima. Siitä tinkiminen veisi uskon raskaan ja epävarman arjen mielekkyyteen.
