Arvio: Kristian Smedsin Tabu on jumalaton hartausharjoitus
Teoksen aluksi istutaan toistakymmentä minuuttia pilkkopimeässä.
Onnea kaikki isänpäivää juhlivat. Vuonna 2004 saatoitte saada lahjaksi Jari Tervon Finlandia-ehdokkaan Myyrän, jota ammattilukijat ylistivät, mutta jonka paiskasitte salaa seinään viimeistään puolivälissä. Tämän vuoden kulttuurilahja on lippu Kristian Smedsin tulkinnanvaraiseen matineaan.
Smeds on Suomen johtava teatterintekijä, joka on ohjannut Kansallisteatterin suurelle näyttämölle teoksen kansalliskirjailija Timo K. Mukasta – ja on harvinaisen tietoinen lähtökohdistaan.
Tervemenoa vaan.
Tabu – ihmisen ääni -teoksen aluksi istutaan toistakymmentä minuuttia pilkkopimeässä. Vain Pekka Kuusiston urkuharmonimusiikki poukkoilee pitkin salia. Sitten Seela Sellan esittämä hahmo sytyttää kynttilän ja seisoo pian hiomakoneiden liekkien ristitulessa. Sella puristaa esiripun edessä appelsiinin rikki ja piirtää sen lihalla verhoon ristin ja sanan ”tabu”.