Arvio: Komisario Maigret on kömpelö rikospoliisi, joka kiinnostuu rikollisten motiiveista
George Simeonin luoma poliisihahmo seikkailee aiemmin julkaisemattomissa novelleissa.
Päähenkilö on kookas ja kömpelö mies. Hän on rikospoliisin komisario, jolla on pakonomainen tarve kohentaa tulisijan puita. Miehellä on lukuisia piippuja, joita hän polttaa tauotta ja tyhjentää ne kopauttamalla kengänpohjaa vasten.
Hänen maisemansa on Seine-joki, joka näkyy työhuoneen ikkunasta. Hän tilaa olutta ja voileipiä alakerran ravintolasta, jos edessä on pitkä kuulustelu. Hän juo lukuisia ryyppyjä epämääräisissä kuppiloissa, kun pitää kytätä tai odotella. Hänellä on vaimo, joka pitää huolta, että hän pukeutuu sään mukaan. Hänen todellinen kotinsa on päivän ja yön Pariisi.
Komisariota kiinnostavat ihmiset, jotka tekevät rikoksia ammatikseen, hyötyäkseen, intohimosta tai sattumalta. Hän haluaa ymmärtää heidän motiivinsa.
Maigret – kootut kertomukset sisältää kaikki Georges Simenonin (1903–1989) 28 Maigret-novellia. Niitä ei ole aiemmin suomennettu. Vanhimmat ovat 1930-luvulta, uusimmat 50-luvulta.
Otava on julkaissut melkein kaikki yli 70:stä Maigret-romaanista. Ensimmäinen suomennos ilmestyi 1953. Ne ovat oikeastaan pienoisromaaneja, mutta niitä ahmineelle novelleihin tarttuminen on silti vähän pelottavaa. Onko kaikki tarpeellinen tallella? Välittyykö komisarion verkkainen, perusteellisesti paneutuva tapa toimia? Ovatko lyhyet kertomukset vain sormiharjoitelmia?
