Arvio: Kolmannen valtakunnan vieraat

Kun Suomen oli valittava puolensa.

Adolf Hitler
Teksti
Seikko Eskola
Markku Jokisipilän ja Joonas Könösen tutkimus Kolmannen valtakunnan vieraat analysoi dramaattista kymmenvuotiskautta Suomen vaiheissa. Tekijät eivät vältä historian tuomarin roolia. Teos kiinnostaa mutta herättää lukijassa myös vastaväitteitä.

Hitlerin ottaessa vallan Saksalla oli vahva asema suomalaisessa kulttuurissa Lutherista alkaen. Saksa oli oppikoulujen tärkein vieras kieli. Sinne suuntasivat ulkomailla opintojaan jatkavat tutkijat.

Hitlerillä oli siis hyvä kaikupohja valtaan astuessaan. Se ilmeni johtavan sivistyneistön suhtautumisessa. Kirjoittajat kuvaavat sitä hyvin, eivätkä karta ironisia kommentteja. Tulilinjalla ovat erityisesti kirjailijat Maila Talvio ja V. A. Koskenniemi.

Kirjan mukaan talvisota oli seurausta kummankin osapuolen virhearvioinneista. Täällä ei ymmärretty Kremlin pelkoa Saksan hyökkäyksestä Leningradiin Suomea tulialueena käyttäen ja toisaalta uskottiin Kansainliittoon ja kansainväliseen oikeuteen. Siellä ei uskottu pienen maan panevan vastaan, kun suuren turvallisuus oli vaakalaudalla.

Suomessa syyllisiä olivat Saksaan ohi valtionjohdon kiinteää yhteyttä pitäneet sotilaat, erityisesti marsalkka Göringin kanssa seurustellut Mannerheim. Kremlissä Suomi pääteltiin natsien liittolaiseksi tulevassa sodassa. Hallituksen pohjoismaiseen linjaan ei uskottu.

Mutta eikö loogisempaa olisi pitää Paasikiveä ja Tanneria Mannerheimia pahempina syyllisinä sotaan, koska he Tarton rauhanneuvotteluissa veivät Suomen rajan kolmen penikulman päähän Leningradista? Jos raja olisi vedetty kauemmas, ei ongelmia olisi ollut. Toinen asia on, miten ehdotus olisi saatu läpi eduskunnassa.

Holokaustiin syyllisyydestä tekijät vapauttavat suomalaiset. Täällä ei juutalaisia vainottu, eivätkä protestit olisi auttaneet mitään. Mutta jatkosota on heille puhdas hyökkäyssota Saksan liittolaisena luovutettujen alueitten takaisin saamiseksi ja suuren Suomen luomiseksi. 

Hämmästyttää, että kirjoittajat eivät ymmärrä välirauhan ajan vallinnutta pelkoa koko maan valloittamisesta. Olihan sota hyökkäämättömyyssopimuksesta huolimatta aloitettu ja vieressä oli Baltian kohtalo. Eikä suomalaisten pelko ollut turha. Sen osoitti Molotov kertoessaan Hitlerille, että täälläkin oli tarkoitus ratkaista asia Baltian malliin.

Kremlin politiikka epäonnistui talvisodan edellä, mutta vielä huonompaa se oli välirauhan aikana. Silloin Suomi suorastaan ajettiin Hitlerin syliin. Mitenkään ei ilmaistu, että jo saavutettu riitti.

Jatketaan vaihtoehtoista historiaa. Miten Kremlin olisi tullut menetellä? Olisiko sen pitänyt myöntää sotakorvausta kotiseutunsa menettäneille, todeta Pietarin turvallisuus hoidetuksi sekä hyväksyä kommunismin kieltäminen Suomessa ja valtioliitto Ruotsin kanssa?

Ei täältä silloin revanssiin olisi lähdetty eikä saksalaisia tänne päästetty. Mutta tulos oli mikä oli, kun voittajalta täydelleen puuttui kyky ymmärtää voitettuja.