Arvio: Keskitysleiriopas on ehkä irvokas mutta kekseliäs
Matkaoppaan kirjoittajat antavat hyytävän kuvan siitä, miten lyhyt matka leirihelvetistä oli arkeen.
Savukeitaan matkaoppaissa on käyty Moldovassa ja reissattu lasten kanssa. Nyt Matkaoppaat-sarja laajenee museoituihin kolmannen valtakunnan keskitysleireihin. Sobibórin lähellä voi yöpyä tunnelmallisessa majatalossa ja matkalla Belzeciin ruokailla kylpylähotellin ravintolassa.
Irvokasta? Ehkä, mutta myös kekseliästä. Lukija saa Silja Pitkäsen ja Ville-Juhani Sutisen kirjasta hyytävän kuvan siitä, miten lyhyt matka leirihelvetistä oli arkeen. Keskitysleirit tapahtuivat tässä maailmassa, eivät erillisessä universumissa.
Natsien hallinnoimista 42 500 leiristä esitellään tietenkin vain nimekkäimmät. Leirien erot olivat semanttisia. Toisissa murhattiin summittaisesti työllä, toisissa systemaattisesti kaasulla. Tuhoamisleireillä ei tarvinnut panostaa vankien elinoloihin, sillä suihkuihin ohjattiin yleensä suoraan asemalta.
Pitkänen ja Sutinen arvioivat myös keskitysleiriturismia. Onhan kirjakin osa ilmiötä. Kirjoittajat eivät tuomitse, eivät edes Arbeit macht frei -kyltin alla hymyileviä japanilaisturisteja. He kun tulevat toisesta kulttuurista, eivätkä ymmärrä siksi mitä tekevät.
Holokaustin yhteydessä muistutetaan aina, että koskaan ei saa unohtaa. Toisaalta keskitysleirin merkit ovat irronneet alkuperäisestä yhteydestään. Suomessa on toiminut esimerkiksi pitopalveluyritys nimeltä Kestitysleiri.
