Arvio: Karhunpesä kertaa koko 1900-luvun

Venla Hiidensalon hieno romaani neljästä sukupolvesta.

kirjat
Teksti
Kaisa Neimala

Karhunpesä kertoo neljästä sukupolvesta, kattaa sadan vuoden ajan 1900-luvun alusta tänne asti. Sukujen jylhät kohtalot eletään osin itärajan takana, osin Suomen puolella Päijänteen saaressa sekä Helsingissä.

Vallankumousta, sotia ja myllerrysten seurauksia Venla Hiidensalo kuvaa lukuisia lähteitään taitavasti käyttäen. Pahaa tehdään, ja uskottavalta tuntuu. Vanhat rauhan ajat ovat hänelle vieraammat. Tekstiin putkahtaa jokin uskomaton agraarisana ja kaupunkifakta. Mutta mitä kamalammista asioista ja raskaammista ajoista on kyse, sitä vähemmän kerronta horjahtelee. Päähenkilön tervetullut ja tervehdyttävä nykyhetken romanssi tuntuu litteältä, kun se asettuu menneiden intohimojen rinnalle.

Vaikka sananvalinta ja arkiasiain hallinta joskus pettävät, Karhunpesä on taitavasti tehty romaani. Se ilahduttaa kiihkeän runollisella, harkiten toistelevalla kerronnallaan. Hiidensalo varioi unia ja lintuenteitä, petomyyttejä, maiseman sinisiä laikkuja, okrankeltaista ja silmistä heijastuvia kuvia. Verenmyrkytys pääsee kahteenkin kertaan havainnollistamaan maailman tilaa.

Matalenasta, esivanhempiensa elämää tutkivasta nykyhenkilöstä, romaani tekee valokuvaajan ja antaa hänen murehtia elämän jälkien haalistumista. Jokseenkin haaltumattomina saadaan lopulta luettaviksi sekä salaan jääneet että tarkoituksella salatut kohtalot.