Arvio: Kansallisteatterin Palsassa Kristian Smeds irvailee itselleen
Smeds oivaltaa näytelmässään, että hänen ei ole pakko tehdä teatteria.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Kolmas näytös, ”lopullinen lähtö”. Kello lähentelee puoli kolmea yöllä. Kalervo Palsaa esittävä Kristian Smeds raahaa perässään arkkua Kansallisteatterin suuren näyttämön pyörivällä lavalla. Katsojat istuvat sen kehällä.
Arkun kylkeen on kirjoitettu intohimo.
Esitys muuttuu tositeatteriksi. Smeds tuntee tulleensa taiteilijana valitsemansa tien päähän, mutta ei hän Palsan kohtaloa halua.
Palsa ja Timo K. Mukka, pohjoisen taiteilijat, ovat olleet hänelle tärkeitä uran alusta alkaen. He pelastivat hänet elämälle, antoivat uskon, että ihminen voi toteutua taiteen kautta.
”Kun Jumalaa ei ole, ihmisen on itse kannettava vastuu kohtalostaan.”
