Sievästi surusta

William Shakespearella oli poika, Hamnet, joka kuoli 11-vuotiaana. Maggie O’Farrellin palkittu menestysromaani Ham­net esittää, että Shakespeare kirjoitti Hamletin käsitelläkseen menetystään.

Chloé Zhaon ohjaama ja O’Farrellin kanssa kirjoittama elokuvatulkinta on sellaista viihdedraamaa, jossa intohimoista seksiä harrastetaan housut jalassa. Kuvaus, lavastus ja puvustus tarjoavat silmäkarkkia. Stratford-upon-Avonin idyllisessä maaseutumiljöössä nähdään eteeristä ja alleviivaavan historiallista oleskelua.

Päähenkilö on Agnes (Jessie Buckley), joka kohtaa Williamin (Paul Mescal) metsässä. Mies tekee vaikutuksen kertomalla Orfeuksen ja Eurydikeen tarinan.

He menevät naimisiin ja saavat lapsia. Kirjallisesti lahjakas William haluaa irti väkivaltaisesta ja vastuuttomasta isästään. Hän lähtee Lontooseen, jossa on taidetta mutta myös huono ilma ja ruttoa.

Zhaon viipyilevä työläiskuvaus Nomadland (2020) voitti parhaan elokuvan Oscarin. Nyt Buckleylle odotetaan naispääosan palkintoa.

Tässä tyylilajissa ylinäyttelemistä melkein edellytetään, eikä niin haittaa, että roolihahmot on rakennettu parin tunteen ympärille. Lukenut William on pohtiva ja etäinen. Viisas luonnonlapsi Agnes on herkkä ja tunnusteleva. Shakespearen äiti (Emily Watson) on huolissaan. Lapset ovat enkeleitä, eikä heitä oikein erota toisistaan.

Parhaimmillaan elokuva on Agnesin vetäytyessä turvapaikkaansa metsään. Buckleyssä on voimaa, etenkin kun dialogi on minimissään.

Viimeisen näytöksen painotukset hämmentävät. Kyse on kärsivän miestaiteilijan motiiveista, ja Lontooseen saapuvan Agnesin tehtävä on oivaltaa ne näyttämön äärellä. William oli sittenkin oikeassa jättäessään perheen yhä uudelleen taakseen ja hylätessään vaimonsa suremaan yksin.

Zhao vetää kaksilla rattailla. Hän haluaa elokuvaansa sekä Hamletin yli 400-vuotisen painoarvon että fiktiivisen tarinansa suuren väitteen siitä, miten taide asettui surua vastaan ja voitti. Tosiasiassa Shakespeare kirjoitti useita komedioita lapsensa menettämisen ja Hamletin välissä.

Kun Max Richterin kauniin elokuvamusiikin viulut soivat ja ja Mescalin Shakespeare esittää Hamletin isän haamua hiljaiselle ja lumoutuneelle yleisölle – mikä on kaukana tuon ajan Globe-teatterin meluisasta todellisuudesta – tuntuu, että elokuva kertoo ainoastaan itsestään.

Yleiseen elämänkokemukseen nojaava uskottavuus on kaukana, mutta lähikuvat Buckleyn ja Mescalin kasvoista varmistavat Oscar-nosteen. 

Chloé Zhao: Hamnet. Elokuvateattereissa 30.1. ★★