Oikein palkittu
Amerikkalaisista Oscareista on se vaikutelma, että uutta luovimpia elokuvia ei tajuta palkita. Toimittajakaksikko Matti Rämön ja Anton Vanha-Majamaan tasokas Jussi-historiikki antaa lukijalle tilan pohdiskella rauhassa, kuinka hyvin palkinnot ovat Suomessa osuneet parhaille elokuville. Huiput on onnistuttu Jusseissa siilaamaan ihmeen osuvasti. Ei ole tapahtunut hirveitä vääryyksiä, vaikka päättäjäjoukko oli 1940–1980-luvuilla hyvinkin kapea.
Palkinnot perusti 80 vuotta sitten elokuvajournalistien yhdistys, joka päätti voittajista vain parinkymmenen toimittajan voimin. Rämön ja Vanha-Majamaan teos Sitkeä Jussi kuvaa herkullisesti, kuinka palkintoinstituutio henkilöityi Helsingin Sanomien kriitikkoon Paula Talaskiveen. Tämä saattoi yllättää kollegat lopullisilla ratkaisuillaan.
Läpinäkyvyys oli niin ja näin, mutta on harmiteltava, ettei Elokuvajournalistit ry:n arkistoja ole löytynyt tietokirjailijoiden käyttöön. Jussit nykyään jakavan, moniarvoisemman Filmiauran materiaalit perataan tarkkaan.
Sitkeän Jussin sisällä syntyy dramaturginen loppunousu, kun vuonna 2018 törmätään koko palkintoinstituution mojovimpaan skandaaliin. Tuntemattoman sotilaan ohjaajan Aku Louhimiehen näyttelijöitä rääkänneistä työtavoista julkaistiin paljastusartikkeleita Jussi-gaalan alla. Kohu kulminoitui Jussien tv-gaalaan. Markus Selin kuvailee kirjassa jännitettä piikkilankamaiseksi. Ohjaaja Selma Vilhunen kiittää alan tulleen kyseisenä iltana yhteen: ”Yksi nytkähdys kohti parempaa.”
Rämö ja Vanha-Majamaa välttävät kiitettävästi silppumaisuuden vaarat. He onnistuvat laatimaan tuoreen makuisia kiteytyksiä eri kausista. Tuottajamoguliksi kohonneen Selinin linjasta kirja sanoo napakasti, että tämä harrasti moderneja kansanelokuvia tosielämän rikoksista ja henkilöistä.
Objektiivista tyyliä viljellessäkin Sitkeä Jussi tulee paljastaneeksi kirjoittajien oman lemmikin. Se on Pirjo Honkasalon ja Pekka Lehdon omaperäinen suurelokuva Tulipää vuodelta 1980. Tulipäästä kirjoitetaan muihin elokuviin verrattuna moninkertaisesti.
Löytyy joku Jusseissa sorsittukin. Kari Väänänen oli välillä 20 vuotta ilman Jusseja, kun oli käskenyt pääpäättäjän työntämään takapuoleensa Jon-elokuvan pääosa-Jussin.
Arvioidun teoksen toinen kirjoittaja Matti Rämö työskentelee Suomen Kuvalehdessä toimittajana.
Matti Rämö, Anton Vanha-Majamaa: Sitkeä Jussi. 80 vuotta elokuvaa, kriisejä ja tähtiloistoa. 431 s. Docendo, 2024.