Arvio: Julkisuus ja sen kipeys
Dokumenttielokuva Matka minuksi kertoo kolmesta nuoresta naisesta, joita yhdistävät hyvin erilaiset verkkopäiväkirjat.
Blogi on verkkoajan median muoto, jossa yksityinen ja yleinen yhdistyvät. Sisältö voi olla mitä vain. Oikeastaan blogi on kerrontatapa: nimi tulee sanoista web ja log, eli kyseessä on kirjaimellisesti verkkopäiväkirja.
Mina Laamon dokumenttielokuva Matka minuksi kertoo kolmesta nuoresta naisesta, joita yhdistävät hyvin erilaiset verkkopäiväkirjat. Juulialla on on muotiblogi, yksi Suomen suosituimmista. Silti 23-vuotias Juulia on aika yksinäinen. Hän tekee blogiaan yleensä äitinsä kanssa. Elli kertoi anoreksiastaan maailmalle rehellisesti ja itseinholla mässäillen. Nyt asioiden julkistaminen blogissa harmittaa. Laura puolestaan on käsitellyt ahdistustaan maailman tilasta ja etenkin terveellisestä ravinnosta, johon hän suhtautuu hyvin neuroottisesti.
Laamon elokuvaa katsoessa tuntuu ensin, että kolmella tarinalla on kovin vähän yhteistä. Hiljalleen teema kiteytyy. Blogi on identiteettityökalu, se on tapa jäsentää kaoottista maailmaa ja olla minä. Dokumenttielokuvaan suostuminen ja blogin tekeminen ovat yksityisyydestä luopumista.
Näitä motiiveja Laamon hienovarainen ja hidasliikkeinen elokuva ei ääneen avaa, mutta sen johtopäätös on ilmeinen: blogin pitäminen ja maailmalle avautuminen on itsekontrollin keino hyvässä ja pahassa. Verkkokulttuuria enemmän Matka minuksi käsittelee kasvukipuja. Itsensä löytämisen kuvauksena se ei ole mestarillinen, mutta sen arvo tämän ajan nuorten aikuisten ajattelutapojen tallenteena saattaa osoittautua arvaamattomaksi.
Matka minuksi elokuvateattereissa.
