Sankarin matka

A. W. Yrjänä on kansallisaarre, muistuttaa tuore elämäkerta, koska hän seikkailee uteliaana sellaisilla kulttuurin alueilla, joille moni ei uskaltaudu.

Kun A. W. Yrjänä – Alkemisti ilmestyi, julkaistiin lukuisia kirjan sisältöä referoivia juttuja. Musiikkimedioita kiinnosti mahdollinen uusi tieto liittyen CMX-yhtyeen vaiheisiin ja välirikkoon. Yrjänän seikkailut selkounien, magian ja ufologian maailmassa taas tarjosivat totutusta poikkeavaa materiaalia yleismedioille, jotka yleensä kipuilevat vastaavien aiheiden kanssa.

Teoksen linja yliluonnollisina pidettyihin aiheisiin on ilahduttavan selkeä. Yrjänä kertoo kokemuksistaan, kirjailija Hippo Taatila kirjaa ne ylös. Kumpikaan ei väitä, että ne ovat ankarassa mielessä totta, mutta ne ovat Yrjänän elämään kuuluvia asioita, joista yleisö ansaitsee tietää.

Poikkeuksellinen elämäkerta huomioi sukulaissieluutensa Heini Junkkaalan Pirkko Saisio -kirjaan. Rokkarikirjojen tunkkaisessa genressä tämä on raikasta Himalajan vuori-ilmaa. Jos olen Yrjänän runoja joskus moittinut, tässä kirjassa ne esitellään edukseen, olennaisena osana Suurta työtä. Muusikon harrastuneisuus salatieteiden traditiossa ei ole salaisuus kenellekään aihetta seuranneelle. Ne kulkevat kirjassa luontevasti mukana alusta loppuun – varhaisista lapsuudenkokemuksista Tornion kirjastossa H. P. Blavatskya lukeneeseen teini-Yrjänään ja sieltä tämän päivän vanhempaan valtiomieheen, joka iltapuhteinaan sovittaa todellisuuksia Kabbalan avulla.

Ilman Yrjänää Suomen kulttuurielämä olisi ahdasmielisempää ja tylsempää.

Juuri kulttuuri, kirjallisuus ja totuuden etsintä ovat sitä elämää, josta on kerrottava – enemmän kuin keikkabussissa ryyppääminen, josta kuullaan ilahduttavan säästeliäästi. Eräs Jouni Hynysen Lappeenrannan satamaan lennättämä laatta sentään mainitaan.

Taatila on Yrjänän itsensä valitsema tekijä, jonka tähdet ovat projektiin vähän liiankin hyvin kohdallaan. Uskontotiedettä opiskellut CMX-fani ja Gurdjieffin suomentaja pääsee irti yhtyeen albumeista tekemissään ”eksegeeseissä”, jotka ovat kirjan heikointa antia. On saavutus, että selitykset ovat alkuteoksiakin mutkikkaampia.

Toisaalta Taatila on populaareja tietokirjoja julkaissut kirjailija, joka osaa ääriselkeän ilmaisun. Hän kirjoittaa itsensä erinomaisesti mukaan kirjan loppuvaiheilla.

Kirjasta olisi saanut paremman haastattelemalla muitakin kuin jees-ihmisiä, tuomalla muutaman poikkipuolisen sanan vaikkapa entisiltä bänditovereilta rikastamaan Yrjänä-kuvaa. Vaan kyllä ne tajunnat räjähtävät näinkin. 

Hippo Taatila: A. W. Yrjänä – Alkemisti. 672 sivua. Like, 2026.