Arvio: Jörn Donner teki Armi Ratiasta tahallisen ristiriitaisen elokuvan
Armi elää! on pettymys niille, jotka haluavat glamouria ja kuvaelman Ratian saavutuksista.
Elämäkerta- ja suurmieselokuvat ovat oma lajityyppinsä. Usein henkilön elämästä lavastetaan asiat, jotka katsojan oletetaan jo tietävän. Tylsimmät lajin edustajat ovat tällaisia tuttuudella kosiskelevia, lapsellisia näköispatsaita. Elämäkertaelokuva muuttuu aina kiinnostavammaksi, jos siinä rikotaan tietoisesti väite, että teos muka kertoo jonkin konkreettisen totuuden kohteestaan.
Jörn Donnerin elokuva Armi Ratiasta on pettymys niille, jotka haluavat glamouria, todellisuuspakoa ja dramatisoidun kuvaelman Ratian saavutuksista ja elämän käännekohdista. Armi elää! on tahallisesti vieraannuttava pohdinta, jonka ensimmäinen kysymys kuuluu, onko tosielämän ihmisestä mitään järkeä tehdä näytelmäelokuvan muotoista jäljitelmää.
Kyllä on, Donner sanoo. Karoliina Lindgrenin kirjoittama Armi elää! kertoo tulkinnoista. Minna Haapkylä näyttelee näyttelijää, jonka pitäisi esittää näytelmässä Ratiaa. Elokuva koostuu näytelmän otteista. Myös Donner ilmestyy kuvaan, omana itsenään.
Elokuvan antama totuus on aina sepite ja esitys. Ajatus on sama kuin Ylen provosoivassa mustassa Mannerheimissa. Donnerin teos on sitä esteettisesti nautittavampi kokonaisuus, ideoiltaan runsas. Alussa tarinasta on vaikea saada otetta ja lavasteet tuntuvat ahtailta, mutta kun antautuu ajatusten vietäväksi, itsensä kyseenalaistava elokuva palkitsee. Ehkä epäsovinnainen Ratia ansaitsikin juuri tällaisen muistomerkin.
Armi elää! elokuvateattereissa.
