Elämän on oltava taistelua

Arvio: Johanna Holmströmin elämäkerta Märta Tikkasesta on raikas ja rikas.

elämäkerta
Teksti
Markus Ånäs

Kerrassaan! Johanna Holmströmin Märta Tikkasesta kirjoittama elämäkerta kirvoittaa muutaman kymmenen sivun jälkeen innostuneen reaktion: näin moderni elämäkerta pitää kirjoittaa.

Tikkanen on yksi Suomen kansainvälisesti menestyneimmistä kirjailijoista ja ensimmäinen sittemmin liki jatkumoksi muodostuneesta yhteiskunnallisesti motivoituneiden, huomattavasti käännettyjen naiskirjailijoidemme sarjassa. Arveluttava nais-etuliite on Tikkasen kohdalla osuva, sillä hänen läpimurtoteoksensa, Miestä ei voi raiskata (1975, suom. 1976) ja Vuosisadan rakkaustarina (1978), ovat merkkiteoksia kotimaisessa feministisessä kirjallisuudessa.

Holmström sijoittaa kirjaan itsensä mukaan. Vaikka hän on itsekin menestynyt kirjailija, hän on täysin toista sukupolvea eikä Tikkasen tuotanto ole hänelle etukäteen kovin tuttu. Yhteisen matkan aikana alkuun tilaustyötä tekevä Holmström löytää omasta historiastaan yhtäläisyyksiä Tikkasen kanssa.

Lopputulos on rikas. Pitkin matkaa teksti herättää ajatuksia, jotka monesti lähtevät vain sivulauseista. Kirjaa ei voi olla vertaamatta samankaltaisista lähtökohdista alkaneeseen, muodoltaan samankaltaiseen lopputulokseen päätyneeseen Kari Hotakaisen Tuntematon Kimi Räikkönen -kirjaan (Siltala, 2018). Holmström onnistuu siinä missä Hotakainen ei. Hän näyttää huolellisessa kirjassaan, mikä merkitys on sillä, että kohdetta haastattelee perinpohjaisesti, ei vain paria kertaa. Näin Holmström kykenee kysymään myös tiukkoja kysymyksiä.