Arvio: Jim Jarmuschin vampyyritarina nostaa snobismin hyveeksi

Only Lovers Left Alive -elokuvassa kauhua eivät herätä vampyyrit vaan nykymaailma ja rahvaan maku.

elokuvat
Teksti
Kalle Kinnunen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Only Lovers Left Alive ei tunnu kauhuelokuvalta, vaikka se on vampyyritarina verta janoavista ikiaikaisista hirviöistä. Ohjaaja Jim Jarmusch ei ole kiinnostunut yliluonnollisesta eikä pelottelusta. Hän samastuu tyylikkäisiin ja ylimielisiin vampyyreihin.

Jarmuschilla tyyli on aina osa sisältöä. Uusimmissa elokuvissaan ohjaaja on etääntynyt yhä kauemmas valtavirrasta. Only Lovers Left Alive haikailee nostalgisesti jonnekin parempaan menneisyyteen. Puhutaan vinyylilevyistä, Oscar Wildestä, analogisesta ajasta ja soitetaan 1960-luvun sähkökitaraa.

Eve (Tilda Swinton) on vampyyrirakastavaisista lempeämpi. Maailman tilan masentama Adam (Tom Hiddleston) on vuosisatoja vanha muusikko, tässä ajassa tietenkin erakoitunut rocktähti. Tapahtumapaikkoja ovat ränsistyvä teollisuuskaupunki Detroit ja Marokon ajaton Tanger.

Elokuvan elitismi on sentään rehellistä. Jarmusch ilmaisee Adamin suulla pitävänsä rahvasta ja sen makua kauhistuttavina. Elokuvassa tapahtuu kovin vähän. Tarjolla ei ole yhtään yllättävää ajatusta. 

Only Lovers Left Alive elokuvateattereissa 21.3. alkaen.