Arvio: Jhumpa Lahiri on parasta uutta kaunokirjallisuutta
Tulvaniitty-romaani kuvaa perheen ongelmia kahdella mantereella.
Jhumpa Lahirilta on tätä ennen suomennettu kolme teosta, kaikki jokseenkin tuoreeltaan. Joku on kustantamossa ollut osuva parhaan uuden kaunokirjallisuuden hakija. Hänelle kiitos, kääntäjälle myös!
Aikaisemmista teoksista on käynyt ilmi Lahirin varmuus romaanin ja novellin taitajana. Hän on yhtä etevä kodinkokoisten aiheiden kuin loputtomiin laajenevien maailmankatsomuksellisten kysymysten käsittelijänä. Isot ja pienet asiat asettuvat jänteväksi kokonaisuudeksi, lukeminen on jännittävää.
Uusi Tulvaniitty vastaa odotuksia. Se kertoo kauniisti persoonista ja perheiden kohtaloista: veljesten kumppanuudesta ja kilpailusta, puolisoiden suhteista, vanhempien ja lasten kiintymyksestä ja kiintymyksen puutteesta.
Perheet elävät Kalkutassa ja Rhode Islandissa, ja ympäristö tuo mukaan yhteiskunnan. Kalkutassa tulee tärkeäksi 1970-luvun naxaliittien poliittinen liike, ja USA:han muuttaneet vertailevat välähtävin kuvin, hauskasti, entisen ja uuden kotimaan oloja.
Lahirin henkilöt ovat älykkäitä ja hellittämättä sivistyviä yksilöitä, ja kirjoihin kertyy keskusteluja ja mietiskelyjä. Mikä vie erilleen, mikä tuo yhteen, miten menneisyys on läsnä joka hetki, miten riemastuttavan vapaa ympäristö internet on hiertävän täydessä Kalkutassa kasvaneelle: verkossa on tilaa rajattomiin.
