Anorexia mirablis
Anoreksia tuntuu olevan vitsaus, joka on aina ajankohtainen. Syyt vain vaihtelevat vuosisatojen välillä. Milloin kyse on ollut kauneuteen tai muotiin yhdistetyistä ihanteista, milloin johonkin harrastukseen liittyvästä pakkolaihduttamisesta. Tai sitten uskontoon.
Viktoriaanisella 1800-luvulla ilmiöksi asti nousi uskonnollisesti motivoitu syömättömyys, jonka esikuvia olivat keskiaikaiset, itsenä kuihduttaneet naispyhimykset. Nuoren naisen uskottiin voivan elää ilman ravintoa ja saavuttaa näin yliluonnollisia kykyjä. Ilmiölle on annettu oma nimi anorexia mirabilis erotukseksi esteettisyyden motivoimasta anorexia nervosasta.
Hyvin nuorten laihduttajien kohdalla anorexia mirabilisin taustalla saattoi olla kyse myös nykyajan fanikulttuurin ilmiöitä muistuttavasta rakastumisesta. Siitä on osaltaan kyse Emma Donoghuen Ihme-romaanissa.
Pienessä kylässä asuva 11-vuotias Anna O’Donnell on ollut syömättä kuukausia. Huhu ihmeellisestä, pyhästä tytöstä kiirii ympäri Irlantia ja houkuttelee uskovaisia pieneen tönöön. Samalla pilkka takapajuista ja taikauskoista kylää kohtaan lisääntyy.
