Arvio: Hertta Kuusinen taistelee läpi vaikeiden vuosien – komea romaani
Hertta on eroottisesti aktiivinen ja etsii omansa.
Heidi Könkään romaanin Hertta Kuusinen on uuden ajan nainen. Hän ei aio olla vain ihmisiksi, hän aikoo olla naisiksi.
Hertan kiinnostus kohdistuu kotia laveammalle. Hän vakuuttelee, ettei ole mikään kotitalousihminen. Hän jättää pienen Juri-poikansa Moskovaan lastenkotiin, jotta voisi politiikan avulla järjestää kaikille maailman lapsille lämpimät ja hyvät olot. Tätä jättämistä hän myöhemmin syvästi murehtii ja katuu, vaikka ei ole voinut tietää, miten lopullinen erosta tulisi. Koko elämän antaminen aatteen käyttöön ei johda pelkästään mieluisiin tuloksiin.
Hertta on eroottisesti aktiivinen ja etsii omansa. Kiihkeässä rakkaussuhteessa puoluetoveriin Yrjö Leinoon, komealta näyttävään mieheen, Hertta on vahva ja vakaa. Leino kiemurtelee. Romaanin Leino on kirjoitettu kierommaksi ja heikommaksi kuin historian- ja politiikantutkimus hänet vahvistaa; Leinon kaksinaamaisuus sopii hyvin jäntevöittämään juonta ja korostamaan Hertta Kuusisen antaumuksellista voimaa.
Hertan nykyaikaisuutta romaani vahvistaa aika modernilla kielenkäytöllä. Olkoon menneeksi, enimmäkseen. Silloin kyllä ällistyn, kun hän pääsee kolmekymmentäluvulla vankilavuosien jälkeen lämpimään kylpyyn, katselee alastomuuttaan ja koskettelee pesää. Tosielämän Hertalle ei kai olisi tullut pesästä mieleen muuta kuin lintusen koti tai pallopeli. Yrjö Leino on – varsinkin loppuluvuissa – sananvalinnoissaan vielä levottomammin nykyinen.
Kirjan kolmas kertoja, ärtyisä vastavakoilumies, on kirjoitettu taantumuksen jäykäksi mannekiiniksi. Sekä Hertta että rakas Leino ovat elävät, mahdolliset romaanihenkilöt. Aikakausi kolmekymmentäluvulta sotien läpi vasemmiston menestysvuosiin on osaavasti ja monipuolisesti kuvattu. Komea romaani.
