Erilaiset hakaristit

Navajo-kansan ”pyörivät tukit”, Intian temppelien svastika, Japanin manji-kuvio, Kiinan äärettömyyttä tarkoittava wan, muinaissuomalainen pahalta suojeleva taikamerkki tursaansydän ja Karjalan vääräpää.

Hakaristillä on monta nimeä. Vuosituhan­sien mittaan sitä on käytetty eri puolilla maailmaa niin uskonnoissa kuin koristeena. Tuskin mikään muu graafinen kuvio herättää kuitenkaan yhtä vahvoja tunteita. Näin siksi, että hakaristi yhdistetään vahvimmin kansallissosialistiseen Saksaan.

Maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen perehdyttää kirjassaan hakaristin historiaan. Teivainen kertoo, että Keski-Euroopasta on muinaislöytöjä, jotka osoittavat tunnuksen olleen sielläkin käytössä jo vuosisatoja ennen natseja.

Hakaristin varhaisin löydös on peräisin noin 12 000 vuoden takaa nykyisen Ukrainan alueelta. Mammutin torahampaasta tehtyä koristetta on arveltu hedelmällisyyden symboliksi. Vanhimmat kirjalliset viitteet ovat Intiasta noin 2 500 vuoden takaa.

Suomessakin hakaristi on tunnettu kaua­n. Euran Osmanmäen kalmiston hakaristikuvioitu hevosenkenkäsolki on ajoitettu 500-luvulle.

Maamme vanhin hakaristimaalaus on 1400-luvun alkupuolella rakennetussa Turun Maarian kirkossa. Symbolia käytettiin meillä ja lähiseuduilla lisäksi esimerkiksi karjalaisissa vaatteissa.

Suomalainen hakaristipolitiikka korostaa erillisyyttä natsien hakaristille historiallisin perustein. Silti, vaikka natsihallinnon kukistumisesta täyttyi tänä keväänä 80 vuotta, keskustelua hallitsee juuri tämä suppea ajanjakso. Mainehaitta ja viestinnälliset riskit dominoivat ajattelua, ja niiden taustalla ikikysymys ”Mitä muut ajattelevat meistä”.

Itsesensuuri on ainakin toiminut. Vuonna 2013 Suomen Saksan-instituutti järjesti Hampurin Helmut Schmidt -yliopistossa Lotta Svärd -näyttelyn, joka oli määrä viedä muuallekin Saksaan. Pian näyttely palautettiin Suomeen, kun esillä olleet lotta­haka­ristit alkoivat saada kiusallista huomiota.

Natsileima on demonisoinut hakaristin ja varjostanut vuosituhansien mittaista kulttuurihistoriaa. Monissa maissa on rikos käyttää natsikauden symboleja. Teivainen ei kannata Suomeen saksalaistyyppisiä haka­ristin kieltolakeja.

Vallitsevassa kireässä ja jakautuneessa mielipideilmastossa symbolien kriminalisointia pohtiessa kannattaisikin ehkä tarkastella myös muiden yleisesti tunnettujen merkkien painolastia. Kristittyjä yhdistävän ristin nimissä on aikain saatossa tehty mittaamattomia hirmutekoja, juutalaisten daavidintähti on liehunut palestiinalaisten kansanmurhassa Gazassa. 

Teivo Teivainen: Hakaristin historia. 256 sivua. SKS, 2025.