Kirjailija kuin kuningatar

2 MIN

Laura Finskan toisen romaanin aloitus on yllättävyydessään ja yksityiskohtia vyöryttävässä tyylirekisterissään sukua kirjailijan esikoisromaanille Muut esille tulevat asiat. Esikoinen alkoi raitiovaunun näkökulmasta ja kertoi rakkaudesta kesäisessä Kalliossa. Kiihkeä kerronta ja absurdiin kallistuvat kielikuvat olivat addiktoivia.

Haittaako jos hengitän -romaanin päähenkilölle, kirjailija Hatšepsutille tyyli on kaikki kaikessa. Avauskohtauksessa Hatšepsutista on tullut Finlandia-palkinnon jälkinosteessa Suomen tunnetuin kirjailija. Hän on rikas, korea ja julkea. Hän ei säästele itseään, ystäviään eikä miehiään.

Myöhemmin selviää, että Hatšepsutin mielikuvitus hakee vertaistaan. Hän on monella tapaa erityinen ja tietää sen. Poikkeuksellisen on vaikea löytää vastaparia. Miestä, joka ei pitkästytä, kontrolloi tai pakene. Hatšepsut on mielestään lakannut välittämästä, mitä muut ajattelevat hänestä. ”Viimeinen epävarmuuden kide” katosi, kun hänen ystävänsä ja rakastajansa Sammal kuoli. Vaikeasti masentuneenakin Sammal oli Hatšepsutista inspiroivaa seuraa.

Nyt hänen jaloissaan pyörii alistuva Moppi, mies joka on hänen ihannetyyppinsä mukaisesti ”alituisessa sielunhädässä”. Hänen kanssaan Hatšepsut tahtoo lapsen.

Finskan esikoista sovitettiin ”hysteerisen realismin” lajityyppiin. Termiä on Suomessa käytetty etenkin Miki Liukkosen tuotannon arvosteluissa. Genre yhdistää yksityiskohtien paljoutta reuhtovaan paisutteluun. Finskan romaanin Sammal muistuttaa huomattavan paljon Liukkosta viimeisinä vuosinaan. Ei tule yllätyksenä, että kirjailija mainitsee Mikin jälkikiitoksissa.

Haittaako jos hengitän alkaa kirjailijaelämän satiirina, kääntyy äkkiä romanttiseksi komediaksi ja lähenee arkista lapsettomuusdraamaa huipentuakseen feministiseksi voimaantumistarinaksi. Teos ohjaa myös autofiktiiviseen luentaan.

Romaani saa olla kaikkea mitä on, se on romaanitaiteen viehätys. Mutta siinä missä Finska oli esikoisessaan kielellisissä ratkaisuissaan johdonmukainen, Haittaako jos hengitän latistuu alkukolmanneksen jälkeen. Hatšepsutin kehityskertomuksen vaatima psykologinen syventäminen hidastaa kerrontaa ja jäykistää kielellisesti. Päihdyttävällä sykkeellä alkanut teos laiskistuu päähenkilön hauraampien sävyjen myötä.

Historian henkilö Hatšepsut oli menestyksekäs naisfaarao, jonka nimi tarkoittaa ”ylevistä naisista etummaista”. Päähenkilön nimeäminen näin tolkuttoman leuhkasti on lukijaa koukuttava ele. Harmi ettei romaani saa kumartamaan Hatšepsutin edessä. 

Laura Finska: Haittaako jos hengitän. 351 sivua. WSOY, 2026.