Arvio: Filosofinen sanakirja

Voltaire pilkkaa opinkappaleita ja saarnaa suvaitsevaisuutta.

kirjallisuus
Teksti
Pekka Wahlstedt
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Voltaire on 1700-luvun tiedettä ihannoivan ja uskontoa arvostelevan valistusliikkeen johtohahmoja. Filosofisessa sanakirjassa Voltaire käy läpi tärkeitä sanoja Aatamista ja aineesta ylösnousemukseen ja ystävyyteen. Filosofi paljastaa terävästi sanoissa piilevät dogmaattisuudet, ristiriitaisuudet ja muut järjettömyydet. 

Suurin osa sanakirjan sanoista liittyy kristinuskoon ja kirkkoon – olihan katolisella kirkolla melkein yhtä suuri valta Ranskassa tuomita ja armahtaa kuin jumalalla. Voltaire käyttääkin usein erilaisia peitenimiä ja väittää, että teokseen tekoon on osallistunut useita kirjoittajia, joista osa kunniallisia kirkonmiehiä.

Voltaire pilkkaa kirkonoppineiden hiuksenhalkomisia esimerkiksi siitä, onko jumalalla kolme persoonaa: isä, poika ja pyhä henki. Jeesus ei opettanut metafysiikkaa, vaan hänelle tärkeintä oli moraali ja hyvänä esimerkkinä toimiminen.

Suvaitsevaisuus ja kaikkien ihmisten näkeminen veljinä on tärkeämpää kuin oikean opin vaaliminen ja vääräuskoisten vainoaminen – sitä paitsi jos antiikin roomalaiset olisivat onnistuneet tukahduttamaan aikansa toisinajattelijat, olisi myös kristinusko jäänyt syntymättä.

Toisin kuin monet muut valistusfilosofit, Voltaire ei ole ateisti, päinvastoin hänen uskonlahkoista ja dogmeista vapaa jumalansa kuuluu kaikille säätyyn ja varallisuuteen katsomatta.