Täyttä höyryä

Harkitsevaisen kulkijan matkaopas Takamaille avautuu lukijasta riippuen moneen tarpeeseen, Taru Torikka kirjoittaa.

kirja-arvostelut
Teksti
Taru Torikka
2 MIN

Juna on kirjallisessa käytössä kulunut mutta edelleen toimiva keino tarinan kehystykseen ja kuljetukseen, etenkin jos lukija pitää johdattaa menneisiin aikoihin tai vaihtoehtoisiin todellisuuksiin. Brittiläise­n Sarah Brooksin esikoisromaanissa Harkitsevaisen kulkijan matkaopas taka­maille höyryjuna puksuttaa pitkin 1800-luvun lopun Siperiaa­ halkovaa rataa Pekingistä Moskovaan, ja samalla läpi myyttisten olioi­den kansoittamien­ Takamaiden, joita ei taida löytyä tuntemistamme kartoista.

Juna käy vertauskuvasta luokkayhteiskunnalle ja siirtomaahengelle. Kyydissä kulkee aatelisia, professoreita, omasta mielestään sankarillisia tutkimusmatkailijoita ja salaperäisiä neitoja, joiden mukavuudesta vastaa liuta rankoissa olosuhteissa raatavia konemiehiä, kokkeja ja palvelijoita.

Konehuoneen kuuma pätsi ja kolmannen luokan rahvaankuljetusvaunut on visusti eristetty ensimmäisen luokan salonkiosastoista. Näiden maailmojen välissä puikkelehtii vain hiljaisesti tarkkaileva, junassa syntynyt ja siellä koko nuoren elämänsä viettänyt Weiwei.

Myös junan ja ympäröivien Takamaiden välinen yhteys on tiukasti suljettu, jotteivät matkustajat joudu ilmassa ja maisemassa leviävän hulluuden valtaan.

Kuria ja järjestystä edustavat junan omistavan ylikansallisen Yhtiön äänettömästi varjoissa hiippailevat mustaunivormuiset kiinalaiset ja venäläiset miehet, Korpit.

Tunnelma on alusta asti pahaenteinen. Junan edellisellä matkalla on tapahtunut katastrofi, josta on parempi olla puhumatta enempää. Ehkä lasin säröstä on luikerrellut Takamaiden petollista ilmaa turvallisen ja tehokkaan junan sisään? Sisään on päässyt jotakin epätoivottua, ja höyrykone uhkaa ylikuumentua.

Harkitsevaisen kulkijan matkaopas Takamaille avautuu lukijasta riippuen moneen tarpeeseen. Se on selvä allegoria 1800-luvun lopun ja meidän aikamme edistyneimmän teknologian edesauttamasta syök­systä.

Tiede keskittyy hyväksikäyttämään luontoa ja haaveilemaan uudesta Eedenistä. Ei ole vaikea nähdä yhtäläisyyksiä ilmasto­katastrofiin ja kansalta suuryrityksille paen­neeseen läpitunkemattomaan valtaan.

Toisaalta Brooksin teos voi toimia nuortenromaanina. Samastuttavia aineksia ovat nuoret naispuoliset näkökulmahenkilöt ja heidän keskinäinen sekä luonnon kaikenkestävä kesyttämättömyys.

Terhi Leskinen on kääntänyt Brooksin kuvailuilla ja adjektiiveilla herkuttelevan kielen ilmeikkääksi suomeksi. 

Sarah Brooks: Harkitsevaisen ­ kulkijan­­ matka­opas Takamaille. ­ Suomentanut Terhi Leskinen. 432 sivua. Gummerus, 2025.